7/31/2017

Viikon kirppislöydöt

Yksi juttu ihan alkuun! Pääsin kirjoittamaan ensimmäistä kertaa kalenterimanian blogiin. Käykää lukemassa postaus täältä..

Mutta itse asiaan. Kävin tänään Mansen kirpputorikeskuksessa. Se on suhteellisen uusi kirpputori sarankulmassa, en vain ole jotstain syystä aiemmin ehtinyt käymään. Ulospäin kirppis oli melko vaatimattoman näköinen, mutta sisältä teki todellisia löytöjä. En muista, koska viimeeksi olisi näin paljon löytynyt ja paljon sinne vielä jäikin! Mukaan lähti kuitenkin iso pussillinen tavaraa ja nämä kaikki oli yhteensä vain 18,5€! Pakko käydä penkomassa joku päivä uudestaan, josko löytyisi vielä parempia löytöjä. Nyt kaikki on muuten siistejä ja ehjiä, lelukuormurissa pientä häikkää, mutta pieni mies rakastui siihen niin pakkohan se oli ostaa :D

Ääniä päästelevä, pikkuvikainen kuorma-auto 1,5€
Värinokkonen 3,5€ ja käyttämätön kakkuvuoka 4,5€
Paras löyty kaikista ergon kantoreppu 5€
Gina Tricotin farkut 4€

Viimeisiä viedään

Heinäkuun viimeinen päivä, sekä viimeinen viikko, kun muksu saa olla ihan vaan kotona. Ensi viikolla alkaakin sitten päiväkotiin tutustuminen ja siitä seuraavalla viikolla minulla alkaa koulu ja poikakin joutuu sitten aloittamaan kunnolla päiväkodin.

Keväällä, kun sain tiedon koulupaikasta, olin aivan innoissani ja melkeimpä en malttanut odottaa syksyä. Mutta nyt kun koulu on alkamassa niin innostuksen rinnalle on ruennut tulemaan haikea olo ja pieni suru siitä, että lapsi joutuu jo 1,5 vuotiaana päiväkotiin. Olisin ollut vielä vuoden kotona, mutta kun sain tietää pääseväni haluamaani kouluun, tuli suunitelmiin muutos. Olisi silkkaa typeryyttä ottaa riski, että ensi vuonna en pääsisikään enään sinne. Pääsen kuitenkin opiskelemaan alaa, jolla on varma työllistyminen ja sitä kautta pystyn takaamaan meille paremman tulevaisuuden ja olen taas askelen lähempänä unelmiani.

Eniten päiväkodin aloituksessa minua pelottaa, että kuinka poika siihen reagoi. Nyt on saanut olla kotona ja ollaan eletty melko lapsentahtisesti ja muksu ei ole ollut muuten ollenkaan hoidossa kuin muutaman kerran mummojen luona. Ja silloinkin on ollut kyse maksimissaan kolmesta tunnista. Onneksi päiväkodissa ei ainakaan alkuun tarvitse olla kokonaisia viikkoja taikka täysiä päiviä. Tulee edes hieman kevyempi aloitus. Mutta on se silti iso muutos, perheen ainoa lapsi menee isoon päiväkotiin. Sinne muiden lasten keskelle jonon jatkoksi, taistelemaan huomiosta ja leluista. Toivon, että tämä mielikuva päiväkodista osoittautuu vääräksi ja siellä on oikeasti resurssit tarjota lapsille laadukasta varhaiskasvatusta. Hyvää olen kuitenkin kuullut kyseisestä päiväkodista ja heidän toimintaperiaatteet kuulostivat hyvältä, joten toivotaan parasta. Uskon, että henkilökunta tekee kyllä parhaansa, mutta eihän se heidän vikansa ole jos ei ole tarpeeksi resursseja käytettävissä.

Mutta nyt nautitaan viimeisistä lomaviikoista ja tehdään kaikkea hauskaa ja samalla hoidan kilometrin mittaista tehtävälistaa. Ja huomenna olisi tiedossa vähän omaa aikaa minullekkin. Eli kiirettä piisaa ja arki tulee muuttumaan todella paljon, toivottavasti uusi arki tulee olemaan yhtä ihanaa aikaa kuin tämäkin!



7/15/2017

Pirkkalan muinaismarkkinat 2017









Tänään vietettiin päivä Pirkkalan muinaismarkkinoilla. Olin nähnyt mainoksen lehdessä ja kysyin kaveriltani, että lähtisikö hän lapsensa kanssa, meidän mukaan katsomaan millainen tapahtuma on kyseessä. Meillä kävin hyvä tuuri, kun tälle päivälle tuli oikein lämmin ja aurinkoinen keli. Paikan päälle me menimme busseilla. Pirkkalan keskustasta oli järjestetty ilmaiskuljetukset Reippiin, jossa tapahtuma oli. Mielestäni tämä oli todella kiva lisä ja tapahtuman sivuillakin oli suositus ettei omilla autoilla mentäisi ja ymmärrän kyllä miksi. Parkkipaikka oli täyttynyt nopeasti ja koko tienvarsi on täynnä autoja ja välillä bussillakin oli haasteita kulkea kapealla tiellä. Mutta perille päästiin ja melkein pihaan asti.

Tapahtuma oli ilmainen ja siellä oli kyllä kaikenikäisille sopivaa ohjelmaa ja katseltavaa. Milon ehdottomia lemppareita olivat kaikki eläimet. Siellä oli mm. kaneja, possu, hevosia, kanoja ja aaseja. Aasit olivat tosi melko hyvin maastoutuneita, mutta ihmekkös tuo. Aasi oli vähän aikaa sitten saanut varsan ja piti sen hyvässä suojassa uteliailta katseilta. Lisäksi tuolla oli poniratsastusta ja Milokin pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään ja eihän sitä olisi sieltä ponin selästä saanut pois! Hevoshulluus on näköjään periytyvää...

Lisäksi tutustuttiin erilaisiin näyttelyihin, lapset pääsivät tekemään omia arkeologisia kaivauksia ja löysivätkin hienot aarteet mukaansa. Ennen lähtöä päästiin myös katsomaan erilaisia taistelunäytöksiä. Paljon jäi vielä näkemättä ja tuolta olisi löytänyt vaikka mitä hienoa ostettavaa, jos kukkaronnyörit olisivat antaneet periksi.

Mutta kaiken kaikkiaan aivan ihana tapahtuma ja useampi tunti tuolla vierähti kuin siivillä. Ensi vuonna takuulla uudestaan!

7/12/2017

Herkullinen kukkakaalikeitto

Olen innostunut tekemään enemmän kasvisruokia ja poikakin tuntuu tykkäävään niistä huomattavasti enemmän, kuin lihaisammista vaihtoehdoista. Meillä syödään usein kasvissosekeittoa, mutta päätinpä tehdä vielä simppelimmän ja nopean keiton lounaaksi.

Kukkakaalikeitto
(4-6 annosta)

750g pakastettua kukkakaalia
vettä
2dl ruokakermaa
Suolaa
Välimeren yrtit-seos
Valkopippuria
Juustokuminaa

Keitä kukkakaaleja n. 20min, kunnes ovat aivan pehmeitä. Kaada hieman vettä vähemmäksi. Muussaa kukkakaalit ja lisää kerma kokoajan sekoittaen. Mausteita oman maun mukaan. Kukkakaali on tosin melko "mauton", joten melko reilulla kädellä saa laittaa mausteita. Itse käytin sähkövatkainta, mutta sauvasekoitin on huomattavasti näppärämpi vaihtoehto.

Lihaisamman version saa kun pilkkoo ja paistaa sekaan paketillisen pekonia, sillä saa myöskin helposti lisämakua.

Vauvalle sopivan version saa, kun jättää suolan pois ja vaihtaa ruokakerman kaurakermaan.
Kuvaa ei tästä ruuasta tullut otettua, kun ehdittiin syödä ennen kun muistin kameran olemassa olon :D

6/09/2017

Bucket List kesä -17

Meidän kesä toivottavasti sisältää seuraavia asioita:

Päiväretkiä
Yksi pidempi vaellus
Kesäreissuja
Rannalle
Pari kotieläinpihakäyntiä

(c) Jenny P 

(c) Jenny P.
Puuhamaa
Litroittain jäätelöä
Koiranäyttelyihin
Islanninhevosvaellus
Kalastusreissuja
Särkänniemen koiramäki



Mökille
Nuotiomakkaraa
Pyöräretki
Tuurin kyläkauppa
Piknikille





Valokuvausta
Vaatekaapin uudistus
Olohuoneen sisustaminen
Viimeiset raskauskilot pois


Eli leppoisa lomakesä tiedossa. Ei oteta paineita, ei stressiä, mennään vaan päivä kerrallaan fiilispohjalla! :) Kuvituksena toimi meidän päiväkävely kuvat arboretumista.

6/05/2017

Vauhdikas viikonloppu

Huuuh, mikä viikonloppu meillä takana. Tämä maanantai onkin mennyt siitä palautumiseen ja sopivasti olikin sadepäivä, niin olikin melkein pakko pysytellä kotosalla. Rakastan menoa ja meininkiä, mutta sekin on parhautta, kun sen jälkeen saa olla ihan vaan kotona.

Mutta itse asiaan. Perjantaina me päästiin pitkästä aikaa perhekahvilaan ja samalla moikkaamaan muita mammoja ja maaliskuisia. Ja kyllähän sitä juttua riittikin koko kaksi tuntia. Sieltä lähdettiinkin sitten suoraan Kangasalan kautta koukaten ystäväni luokse. Hän asuu maalla, punaisessa tuvassa ja me päästiin Milon kanssa sinne viettämään ihana "miniloma". Perjantai koostui kauppareissusta, hyvästä ruuasta/herkuista, saunomisesta ja yli puoleen yöhön asti kestävästä höpöttelystä. Ihan parhautta! Milokin oli kiltisti koko illan ja meni ajoissa nukkumaan vaikka olikin vieras paikka ja kaiken lisäksi nukkui koko yön sikeästi. Itsellä jäi vähän yöunet vähiin, mutta se on välillä ihan fine. Koiratkin saivat olla kokoajan ulkona, yötä lukuunottamatta.

Lauantaina herättiinkin sitten jo kuuden pintaan. Syötiin runsas aamupala ja sitten lähdettiinkin ulkoilemaan. Aamulla laiteltiin taimia kasvulaatikoihin, kierreltiin pihaa ja tutkittiin vanhojen varastojen sisältöä, mistä löytyikin vaikka mitä aarteita edellisten asukkien jäljiltä. Jennyn piti ottaa päivällä muutamat kuvat ja sillä välin Milo nukkui sylissäni pitkästä aikaa päikkärit. Ennen lähtöä käytiin vielä pieni retki koirien kanssa kuivavuoren laavulla. Aivan ihana paikka ja suosittelen kyllä päiväretkeilijöille. Ainoat miinukset olivat vasta heränneet ja verenhimoiset hyttyset ja ei uskallettu tehdä nuotiota, metsäpalovaaran vuoksi. Seuraavalla kerralla sitten!

Kiitos vielä emännällemme Jennylle superihanasta ja rentouttavasta viikonlopun aloituksesta. Toivottavasti pian uudelleen.






Lauantaina mentiinkin sitten ajoissa nukkumaan, sillä sunnuntaina oli Kalenterimanian paljon odotettu kesämiitti 2017. Sunnuntaiaamuna herättiin ajoissa, hoidettiin pakolliset aamuhommat ja sitten lähdettiinkin matkaan. Kyydissä tuli pari manialaista ja juttua riitti koko matkan ajaksi. Milokin viihtyi paremmin kun oli vierasta matkaseuraa. Matka meni yllättävän nopeasti ja päästiin aikataulussa perille miittipaikkaan. Miitti oli tänä vuonna Espoossa Kauppa & Galleria Tallissa. Miittipaikkana aivan erinomainen ja jos joskus menen vielä naimisiin, niin tuo paikka olisi aivan ykkönen hääpaikaksi. Henkilökunta oli ihanaa, lapset otettiin huomioon ja isona plussana oli katonrajassa majaa pitävät liito-oravat!

Miittipäivä meni tosi nopeasti, vaikka siihen oli varattu koko päivä. Paikalla oli n.100 kalenterimaanikkoa, mitä ihanimpien plannereidensa kanssa. Paljon oli kaikkea ohjelmaa, superihania ihmisiä ja hyvää kahvia. Lisäksi he olivat saaneet miittiin todella paljon sponsoreita ja mukaan saatiin valtava pussillinen vaikka mitä ihanuuksia. Päivä kului ihmisten kanssa jutellessa, kalentereita tuunaillessa ja ihan vain kaikkea sitä ihmetellessä. Milokin viihtyi koko päivän tosi hyvin, ei vierastanut ketään ja nukkui jopa pitkät päikkärit kaiken sen keskellä.  Kotimatkalla iski  pieni kiukku, mikä ei olekkaan ihme pitkän päivän jäljiltä.

Iso kiitos vielä kaikille järjestäjille ja muille kalenterimanialaisille! Meillä oli aivan ihana päivä ja takuulla miittaillaan uudestaankin. Tuolta löytyi uusia kavereita, joidenkan kanssa varmasti ollaan jatkossa enemmänkin tekemisissä. Paljon kertoo, että ainut miinus mikä tulee mieleen on se, että aika ei riittänyt tutustua kaikkiin :D




(c) Petra Sorsila
Sunnuntai iltana ei tarvinnutkaan kauaa unta odotella, kaiken hauskan jäljiltä. Mutta mikä parasta, kesähän on vasta aluillaan!

6/01/2017

Profiilikuvia melkein 10 vuodelta

Blogeissa on kiertänyt haaste laittaa 10 vuodelta facebookin profiilikuvia, alkujaan haaste lähti Mamma rimpuilee blogista. Minulla niitä ei ole kuin vuodesta 2010 lähtien jotenka aloitetaan sitten siitä. Ei tule ihan kymppiä täyteen mutta tuskimpa se haittaa.


2010 Pääsin peruskoulusta. Olin 16vuotias ja mulla oli ihana mustaa, tuccaa ja rokkia vaihe :D Tässä kuvassa ollaan jo selkeästi menossa iisimpään suuntaan meikin ja hiusten suhteen. Odotin kovasti kesän reissua ja ammattikoulun alkua. Yläaste aika ei ollut mulle kaikista helpointa.


2011 Ammattikoulu aika teki selvästi mulle hyvää. Vaalensin hiukset ja uskalsin olla enemmän oma itseni. Tällöin alkoi selvästi myös puhelin selfieiden aikakausi. Tällöin olin myös muuttanut omilleni kämppikseni kanssa.


2012 Blondin aikakausi jatkui. Kävin koulua ja juhlin paljon. Minulla oli kolme koiraa joidenka kanssa harrastin ja ulkoilin. 


2013 Ihana suttuselfie. Hiukset muttuivat tummemmaksi ja elämä oli vähän tuuliajolla. Erosin ja tapasin lapseni isän. Syksy oli melkoista taistelua ja asioiden järjestelyä, mutta loppu vuodesta alkoivat asiat järjestyä ja elämälle löytyi suunta. Lisäksi 2013 valmistuin ammattikoulusta eläintehoitajaksi ja tein oman alan hommia.


2014 Vaihdoin työpaikkaa ja muutin jälleen. Aika meni töissä, koirien harrastuksissa, sekä  miehen ja ystävien kanssa aikaa viettäessä. Tyyli oli taas mennyt vähän tummempaan suuntaan.


2015 Tämä kuva on otettu vähän ennen sitä, kun tein positiivisen raskaustestin. Olin elämäni kunnossa ja muutenkin elämä oli vaan ihanaa. 


2016 Tämä kuva on otettu pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Rakastin noita hiuksia! 


2016 Tämäkin on edelliseltä vuodelta, mutta tämä on edelleen profiilikuvanani. Rakastan vaan tätä kuvaa <3 Oltiin M:n kanssa menossa juhliin. Mutta ehkä voisi katsoa jo jotain uutta kuvaa pikkihiljaa.

Tämä oli hauska haaste ja samalla sai muistella menneitä ja huomata miten paljon onkaan ehtinyt tapahtua ihan vaan muutaman vuoden aikana.