8/31/2016

5kk neuvola

Maanantaina oli Milon 5kk neuvola. Tällä kerralla oli ihan vain terveydenhoitajan tarkastus ja rokotukset.

Ensimmäisenä käytiin taas samat höpinät kuin mitä joka kerta, koska aina vaihtuu terveydenhoitaja. Milloin on sairaslomasijainen, äitiyslomasijainen ja milloin vain joku sijaisen sijainen.. huoh.. Olisi niin paljon mukavampaa ja helpompaa kuin joka kerta olisi siellä se sama tyyppi joka tietää meidän tilanteen. Tämän terkan pitäisi vissiin onneksi olla nyt useammalla kerralla ja hän vaikuttikin mukavalta ja asiansa osaavalta.

Tällä kerralla Milo pääsi lattialle esittelemään motorisia taitojaan ja on kuulemma ikäisekseen hyvin reipas ja jämerä, vaikka ei vielä liikut mihinkään. Ohjeeksi tuli vain pitää mahdollisimman paljon lattialla suhteellisen kovalla pinnalla, että pääsee kehittämään taitojaan. Tuolla Milo olisikin viihtynyt lattialla vaikka ikuisuuden, kun oli niin paljon kaikkea uutta nähtävää.

Seuraavaksi oli punnitukset, jotka jostain syystä jännittää joka kerta minua. Tällä kertaa nämä aiheuttivatkin suurta stressiä, vaikka terveydenhoitaja lohdutti ja sanoin, ettei vielä kannata huolestua. On kuulemma aivan normaalia 4-6kk iässä, että painon ja pituuden kehitys notkahtaa. Aiemmin Milon paino on noussut 0,5-1,5kg ja pituutta tullut useampikin sentti, mutta nyt oli painoa tullut reilussa kuukaudessa vain 100g ja pituutta 1cm. Heti tuli terkan sanoista huolimatta paska äiti fiillis, vaikka ihan samanlailla olla menty nyt kuin aina. Silti haluan tehostaa nyt imetystä, että saadaan seuraavaan neuvolaan mennessä Milolle vähintään se 500grammaa painoa ja 8 kiloa rikki.

Lopuksi Milo sai rokotukset ja nämä menivät tosi hyvin niinkuin tähänkin asti. Pistosten jälkeen itkeskeli alle minuutin ja sitten taas jo hymyiltiin ja höpöteltiin isin sylissä. Annoin kuitenkin vielä lohtutissiä ennen kotiinlähtöä. Seuraavat rokotukset tulevatkin vasta sitten 1v. neuvolassa.

Loppupäivä meni rauhallisesti, Milo oli hieman uninen, mutta muuten ei tullut mitään sivuvaikutuksia rokotuksista.



8/26/2016

Kesä lähenee loppuaan

Pikkuhiljaa alkaa puista lehdet varista ja ilmassa tuoksuu jo syksyn tulo. Kesä meni todella nopeasti ja tahti ei näytä hidastuvan. Niinhän sitä sanotaan, että vauvavuosi menee todella nopeasti. Milokin on ensi kuussa jo puolivuotias. Nyt elokuuhun on mahtunut taas todella paljon kaikkea, niin hyvää kuin huonoakin.Alkukuusta olimme taas Tampereella käymässä. Tällä kertaa olimme vajaan viikon siellä ja samalla reissulla kävimme sitten Forssan lähistöllä katsomassa isovanhempiani, jotka olivat tulleet pariksi viikoksi Suomeen. Tämä oli lisäksi ensimmäinen kerta, kun he pääsivät näkemään Milon. Päivä mökillä meni todella äkkiä, harmi  vain oli, että Milolle sattui juuri silloin kunnon känkkäränkkäpäivä ja aika meni oikeastaan siihen, että yritin viihdyttää minimiestä. Lisäksi onnistuin sitomaan koirat maa-ampiaispesän päälle, mutta onni onnettomuudessa, että pistoista ei koirille tullut mitään sen vakavampaa. Nyt kuitenkin houkuttelisi päästä mökille ihan oman perheen kesken rentoutumaan muutamaksi päiväksi. Saa nähdä löytyykö mökkeilylle aikaa.



Tampereen reissulla Ava lähti samalla uuteen kotiin Kouvolaan kokeiluun. Tulin siihen lopputulokseen, että on parempi löytää uusi koti. Koirien välillä alkoi olla todella paha jännite ja pieniä yhteenottoja tapahtui melkein päivittäin. Lisäksi Avasta huomasi, että se stressasi vauvaa ja haukkuminen paheni päivä päivältä, vaikka yritin kaikin keinoin kitkeä sitä pois. Tämä aiheutti sen, että Milokaan ei esimerkiksi kahteen viikkoon saanut nukkua kokonaisia päiväunia ja Ava herätti öisinkin vähintään kerran haukkumalla jollekkin olemattomille asioille. Myös lenkkeily väheni pikkuhiljaa ja muut koirat alkoivat jäädä todella vähälle, koska lenkkeily vaunujen kanssa on suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Kun tämän kaiken yhdisti niin mielestäni tein aivan oikean päätöksen. Ava pääsi maalle, uroskoirien kaveriksi ja on kuulemma nauttinut olostaan. Itselläkin on ollut niinn paljon helpompaa arjessa ja on hyvin helpottunut ja hyvä olo, kun koirallakin on nyt vihdoin kaikki hyvin. Mielestäni koiranomistamisen tulee tuoda enemmän iloa ja nautintoa, kuin stressiä, niin koiralle kuin omistajalle. Meidän kaksi vanhempaa koiraakin käyttäytyy jälleen paremmin ja ovat olleet tyytyväisiä pitkistä lenkeistä ja lisääntyneesti huomiosta. Nyt vain jännitetään, että löytyikö nyt kerrasta täydellinen koti Avalle vai jatkuuko etsinnät. Ihan kelle tahansa en Avaa anna, vain paras kelpaa rakkaalle minibelgille.

Tampere reissun jälkeen ollaan oltu Milon kanssa kaksin kotona. Viikko oli yllättävän rankka, koska sairastuttiin molemmat oikein kunnolla. Ensin minulla oli kamala flunssa+kuume, sen jälkeen Milo sairastui ja kun flunssa alkoi vihdoin jäädä taka-alalle sain kaikenhuipuksi mahataudin. Tämä sairaskierre imi voimat melkoisen hyvin ja oltiinkin viikko oikeastaan kotosalla ja välillä käytiin äitini luona. Nyt toivottavasti ollaankin sitten sairasteltu tarpeeksi ainakin tälle vuodelle.

Viikonloppuna uskaltauduttiin kuitenkin käymään kummitätini luona. Kotona tuntui, että seinät kaatuu päälle ja tädilläni oli sopivasti perjantaina vapaapäivä niin ajeltiin sitten sinne. Milokin pitkästä aikaa nukkui automatkat ja perillä olikin sitten aurinkoinen pieni mies. Päivä meni kahvitellessa, kuulumisia vaihdellen ja kirppistellen. Käytiin pieksämäellä sijaitsevalla Feria-kirppiksellä ja sieltä löytyikin muutama kiva juttu. Kotiin löysin kauniin valkoisen norsumaljakon, johon sain tädiltäni kauniin juorukasvin, lisäksi löytyi muumitalo-muumimuki ja Milolle ihana vanha satukirja. Nämä maksoivat yhteensä vain vähän reilu 11 euroa. Kaiken kukkuraksi tädilläni on ylimääräinen tv-taso, jonka saan, kunhan saan siihen kuljetuksen järjestymään. Tämän ansiosta saan nyt olohuoneen järjestyksen uusiksi.




Tämä viikko onkin lähtenyt hyvin käyntiin. Mies tuli maanantaina tänne, haettiin Pieksämäen asemalta ja samalla reissulla piipahdettiin Milon kummitädin luona ja vaihdettiin kuulumiset. Eilen taas näin yhtä lapsuusajan ystävää ja toivottavasti nähdään jatkossakin usein. Lisäksi mieheni halusi viedä minut eilen leffaan ja saatiin äiti katsomaan Miloa siksi aikaa. En edes muista, koska viimeeksi olisin käynyt elokuvissa taikka ylipäätänsä missään ilman Miloa. Katsottiin bodom, joka oli yllättävän hyvä suomalaiseksi kauhuleffaksi. Joissain kohdissa hieman överi ja jopa hassu, mutta täydellinen leffa pään nollaamiseen ja hyvä syy käpertyä miehen viereen pelottavissa kohdissa.

Loppuviikoksi suunnitelmissa olisi paljon ulkoilua, pöydän tuunausta, hyvää ruokaa ja ihan vain rentoutumista.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Kuvituksena toimii kirppislöydöt sekä tämän päivän kuvat kuopion kotieläinpihalta

8/23/2016

Milo 5kk



Milo 5kk...

-On maistellut bataattia, perunaa, porkkanaa, kurkkua ja hedelmäpuuroa...
-...Tällä hetkellä hedelmäpuuro on oikeastaan ainoa mitä mahdollisesti päätyy mahaan asti
-Kääntyy mahalta selälleen, pyörii napansa ympäri, peruuttaa, osaa nousta käsien varaan ja kääntyy jo selältä kyljelle
-Nukkuu edelleen hyvin vaihtelevasti. Päiväunet ovat onneksi parantuneet. Ja yöunille käydään jo klo 20-21 ja ensimmäisen unipätkän pituus on lähelle 6h
-Osaa nipistellä ja kovaa, etenkin öisin, jos äiti ei tajua herätä heti
-Rakastaa repiä hiuksia ja partoja. Lisäksi ihan kaikkea pitää raapia...ja maistaa
-Lelut on tylsiä ellei ne rapise tai kilise.
-Vaunuissa viihdytään yleensä hyvin ja siellä nukutaan parhaiten. Autokaan ei ole enään niin kamala paikka.
-Ei vierasta vieläkään ketään.
-On hyvin kiinnostunut koirista
-Löysi omat varpaat ja kohta ne menevät jos suuhun asti.
-Komentaa äitiä ja isiä murisemalla ja jos se ei toimi niin tulee itku.
-Öisin herättä korisemalla ja kuulostaa ihan kaunalta... oli hieman pelottavaa ensimmäisellä kerralla.

-Kehittyy aivan liian nopeaa ja on jo ihan iso poika! Mihin tää vauvavuosi oikein katoaa?

8/20/2016

Suussa sulava porkkanakakku

Toissapäivänä iski taas leivontainspiraatio, kun kaupassa oli tuorejuustot tarjouksessa. Pitkään olin jo suunnitellut, että kokeilisin tehdä porkkanakakkua. Aina se on kuitenkin jäänyt, koska olen jostain syystä kuvitellut että se olisi kovin vaikeaa. Loppujen lopuksi se oli yhtä helppoa kuin mokkapalojen teko ja ajattelin jakaa tämän helpon ohjeen jolla jokainen varmasti onnistuu. Meillä ainakin tämä kakku upposi kaikille ja sai kehuja

Einiin kaunis yksilö, onnistuin sähläämään ja rikkomaan kakkupohjan.

Pohja
4 porkkanaa
4 kananmunaa
3dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1,5tl kanelia
2tl ruokasoodaa
1,5tl vanilliinisokeria
1dl öljyä

Kuorrute
200g maustamatonta tuorejuustoa
4,5dl tomusokeria
1tl vanilliinisokeria
½ appelsiini

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi
2. Lisää raastettu porkkana sekaan
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne ja öljy huolellisesti sekottaen
4. Voitele vuoka huolellisesti. Paista 180 asteessa n.50min. Tarkista kypsyys tikulla.
5. Kumoa kakkupohja lautaselle
6. Raasta apppelsiinin kuori ja purista mehu valmiiksi
7. Sekoita tuorejuusto ja tomusokeri. Lisää appelsiinin kuori ja mehu huolellisesti sekottaen, pikkuhiljaa, ettei kuorrutteesta tule liian löysä
8. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja laita jääkaappiin reiluksi tunniksi

8/18/2016

Soseet



Milo täytti viime kuussa 4kk ja rupesimme miettimään, kuinka me teemme kiinteiden aloituksen suhteen. Tämä tuntuu olevan aihe, joka jakaa mielipiteet hyvinkin rajusti. Osa on sitä mieltä, että ne kiinteät tai ainakin edes vellit pitäisi aloittaa jo 3kk iässä, varsinkin, jos vauva on vähänkään huono nukkuja. Osa taas on sitä mieltä, että se on imetettävä täysin kuusi kuukautta, ennen kuin saa edes miettiä kiinteiden aloitusta ja silloinkin oikeaoppisesti sormiruokailulla, eikä millään muulla.

Lisäksi neuvolastakin tuli montaa erilaista ohjeistusta. Tampereella vihjailtiin jo 3kk neuvolassa kiinteiden aloituksesta, kun taas Kuopiossa neuvolalääkäri sanoi, että ihan oman fiiliksen mukaan, että ei siitä haittaa ole vaikka täysimettäisi koko 6kk. Päätin, että luotan siihen omaan tuntemukseen ja ollaankin aloitettu sitten sen mukaan.

Vellejä en ole halunnut antaa, enkä aiokaan antaa Milolle. En myöskään korvikkeita. Minulla maitoa riittää ja jos jostain syystä tulisi ongelmaa imetyksen kanssa, niin pakkasessa on vaikka kuinka paljon pumpattua maitoa. Lisäksi haluan imettää ainakin sinne vuoden ikään saakka ja en uskalla ottaa sitä riskiä, että korvikkeen tai vellin anto vaikuttaisi tämän onnistumiseen. Sormiruokailuahan ei suositella ennen kuin lapsi osaa istua kunnolla, joten tämä saa odottaa vielä hetken. Ensi kuussa saadaan tripp trappiin se kaariosa ja Milo pääsee istumaan kunnolla syöttötuoliin. Sitten aloitamme myös sormiruokailun.

Halusin kuitenkin päästä jo hieman tutustuttamaan Miloa uusiin makuihin ja ihan osin siitäkin syystä, että Milon isä pääsisi mukaan syöttöpuuhiin. Lisäksi pieni salainen toive olisi, että kun kiinteiden syöminen alkaisi hieman sujua niin maito maistuisi satunnaisesti tuttipullosta tai nokkamukista ja tämä mama saisi hieman omaa aikaa. Nyt oma aika on jäänyt melko vähiin, koska en uskalla lähteä oikein mihinkään tai jättää Miloa hoitoon muuta kuin pieneksi hetkeksi, koska tissi on tällä hetkellä ainut mikä kelpaa.

Tein siis pakkaseen soseita. Haluan tehdä soseet ja ruuat itse, koska silloin se on ainakin juuri sitä mitä pitää ja tiedän tasan tarkkaan, mitä Milo syö. Reissuihin varmaankin otetaan sitten aina valmiita soseita mukaan ihan vain helppouden takia. Pitää vaan perehtyä näihin tarkemmin vielä. Maistelu aloitettiin bataatilla, porkkanalla ja peruna-porkkanalla. Bataatti upposi oikein hyvin, porkkana jollain tapaa, kun taas peruna aiheutti vaan kamalaa kakomista ja yskimistä. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tarjonnut näitä kolmea ja Milo syö sen mitä syö, meillä ei väkisin syötetä ikinä. Nyt jääkaapissa odottaa parsakaali ja kukkakaali valmistusta, viikonloppuna ajattelin hakea päärynää ja luumua (kuivattuja vai tuoreita?) ja ensi viikolla Milo saa maistella puuroa.

Tuntuu, että mun vauva kasvaa ihan liian äkkiä, kohtahan se syö jo ihan itse!

8/06/2016

Heinäkuun kooste

Heinäkuu tuli, oli ja meni. Tää kesä on mennyt ihan jotenkin ohi ja havahduin vasta nyt, että oikeastaan kaikki suunnitelmat ovat jääneet toteuttamatta. Tosin tässä kesän aikana tuli niin monta muuttuja, että se on ihan ymmärrettävää. Eikä tämä silti tarkoita, että kesä olisi ollut huono. Se on vain ollut hieman erilainen ja hyvin kiireinen.

Ja eikä se vielä ole ohi, toivotaan, että kesä jatkuisi vielä pitkälle syksyyn! Mutta alla pieni kooste heinäkuusta. Suurin osa kuvista puhelimessa on Milon eri ilmeitä mutta löytyi sieltä onneksi jotain muutakin.


1. Muutto uuteen kotiin, uuteen kaupunkiin. Toivottavasti ei muuttokärpänen pure hetkeen!
2. Milo on ollut monessa mukana mm.toko ja hakutreeneissä
3. Milo meni pariksi tunniksi hoitoon, niin päästiin viettämään parisuhde aikaa piknikille. Romanttisesti pizzaa ja donitseja.
4. Koirat ovat olleet helteiden takia aivan loppu.


5. Ollaan käyty paljon kirppareilla
6. Alennusmyynneistä tuli tehtyä ihania löytöjä Milolle.
7. Lenkkeilyä ja lisää lenkkeilya
8. Ollaan päästy pari kertaa rannalle ja Milo oli aivan innoissaan kun sai kastaa varpaita veteen.


9. Kuun viimeisenä päivänä tein soseita pakkaseen ja Milo sai maistaa bataattia.
10. Ja mitäs muuta kuin pokemonjahtia! Ja kyllä kelpaa kun pokestoppeja on tälläisissa maisemissa.

8/03/2016

Kirppislöydöt

Vauvan hankintoihin saa kulumaan rahaa paljon tai todella paljon. Välillä kuulee ihan hullujakin summia, mitä ihmiset käyttävät vauvatarvikkeisiin. Eikä siinä mitään, on niitä huonompiakin tapoja kuluttaa rahaa ja kyllä sitä itsekkin rahaa saa upotettua minimieheen. Kuitenkin itsellä on rajallinen budjetti, etenkin nyt, kun olen äitiyslomalla. Onneksi kuitenkin Milon isäkin osallistuu Milon hankintoihin. En kuitenkaan halunnut tuhlata holtittomasti ja oikeastaan kaikki tarvittava löyty tori.fin kautta, kirppiksiltä tai saatiin tutuilta. Kaikki mitä ollaan ostettu on ollut siistiä ja suurin osa melkein täysin uudenveroisia, eihän esimerkiksi aivan pienet vaatteet ehdi kulua siinä ajassa mitä niitä ehtii pitää. Näin olemme varmasti säästäneet satoja euroja ja silti Milolta löytyy kaikkea mahdollista ja vähän liikaakin.. vaatekaappi pursuaa yli äyräiden.

Kirppisinto on kuitenkin kasvanut kokoajan ja sieltä tulee nykyään ostettua melkein kaikki vaatteet myös itsellenikin. Sieltä löytyy persoonallisia ja edullisia, mutta kuitenkin siistejä ja hyviä vaatteita. Nyt vielä Milollekkin löytyy. Tuo poika nimittäin kasvaa aivan järjetöntä vauhtia ja vaatekaapin sisältöä joutuu uusimaan kokoajan. Mutta ärsyttävästi mitä isompiin kokoihin mennään, sen kuluneempia vaatteet ovat. Ja onhan se selvää, isommat koot mahtuu pidempään ja vauvat lähtevät liikkeelle. Tästä läheltä löytyy kaksi todella hyvää kirpparia: pikkukirppu ja kirpparilla. Pikkukirppu on täysin lastenvaatekirppis. Löytyy vaunuista vaatteisiin ja lainattaviin liinoihin. Kaikki vaatteet oikeastaan ovat uudenveroisia, mutta se "valitettavasti" näkyy monesti hinnoissa ja välillä tuntuu, että tavallisesta kaupasta saisit jo halvemmalla. Kirparilla on taas ihan peruskirppis, mutta kun jaksaa kaivaa ja etsiä niin tekee todella hyviä löytöjä.

Tälläiset tarttuivat viime kerralla mukaan. Haalari löytyi kirpparilla kirppikseltä (reima lassie) 18e, aivan todella siisti ja täysin ehjä, ei kulumaa missään. Muut vaatteet löytyi pikkukirpulta yhteensä 9e. Todella tyytyväinen olen näihin, syksyn vk-haalaria onkin etsitty ja vihdoin löytyi täydellisen värinen ja oikeassa koossa. Melkein jo luovutin ja ostin uutena. Onneksi kuitenkin jaksoin etsiä.




Lisäksi Milo sai tädiltään tuliaisia Kiinasta, Aivan ihana asu, koosta ei mitään tietoa, koska kiinankieli ei oikein itseltäni taivu. Vielä vähän väljä, mutta syksyksi varmasti sopiva.


Seuraavaksi etsinnässä olisi kengät syksyn hiekkalaatikkoleikkeihin ja vaunuihin toppapussi, mutta veikkaan että nämä ostan suoraan uutena, Kenkiä en jotenkin osaa ostaa käytettyinä, en oikein itsekkään edes tiedä miksi.

8/02/2016

Milo 4kk

Milo täytti 4kk 23.7. Aika menee aivan liian nopeasti!

4kk neuvolaan päästiin 27.7. Tällä kertaa ei onneksi tullut rokotuksia, vaan niiden tilalla olikin sitten lääkärin tarkastus. Emme päässeet vielä näkemään uutta neuvolantätiämme vaan meidät otti vastaan kesälomasijainen. Alkuun tehtiin tuttuun tapaan mittaukset ja punnitukset. Hyvin oli tullut taas painoa ja pituutta. Paino on aiemmin noussut aina reilulla kilolla, nyt "vain" reilu 600g, mutta lääkäri kuittasi sen vain 4kk hulinoilla ja on kuulemma täysin normaalia, että painokäyrä vähän notkahtaa tässä vaiheessa.

Suluissa on syntymämitat. 
Paino 7570g (3610g)
Pituus 65,1cm (52cm)
Pipo 43,5cm (35,5cm)

Vaatteissa menee koot 68 ja 74.

Lääkärin mukaan kaikki oli juuri niinkuin pitääkin ja kehuja tuli täysimetyksestä. Ensimmäistä kertaa neuvolassa oli joku joka kannatti pitkää täysimetystä, jonka jälkeen pitkä osittaisimetys. Perhepeti on toimiva ja minun ei tarvitse miettiä Milon yöheräilyjä, jos koen itse jaksavani. Lisäksi sanoi, että on aivan minun oma valintani, koska aloitamme kiinteiden maistelun. Toivottavasti meillä on tämä sama lääkäri jatkossakin ja että terveydenhoitaja olisi myös samalla linjalla. Kaikean kaikkiaan jäi tältä käynniltä erittäin hyvä fiilis.



Neuvolan lisäksi tämän kuukauden aikana:

-Milo on oppinut kiljumaan, pärisyttämään ja kääntymään vatsalta selälleen
-Jaksaa kannatella itseään käsivarsien varassa
-Nukku edelleen melkoisen katkonaisesti ja rytmi vielä kadoksissa
-On ruennut taas viihtymään vaunuissa, nukkuu jopa 3h päikkäreitä
-On alkanut kiinnostumaan koirista
-Osaa pyöriä ympyrää mahallaan
-Rakastaa repiä minu hiuksoa ja isin partaa
-Innostuu joka päivä jostain uudesta asiasta mikä saa aikaan riemunaurua
-Tykkää jutella todella paljon
-Suuttuu jossei saa kaikkea huomiota itselleen
-Ei vierasta vaan innostuu vieraista ihmisistä
-Ensimmäisen heräämisen jälkeen ei suostu nukkumaan kuin tissi suussa

Kaiken kaikkiaan neljäs kuukausi oli kehityksen kannalta todella vauhdikas ja joka päivä tulee uusia juttuja. Olen ruennut kirjoittamaan niitä muistikirjaan ylös, jotei ne kerkeisi aina unohtua.