12/29/2016

Pastasalaatti

Tämä pastasalaatti oli yksin meidän joulun suurimmista suosikeista. Tämä oli maistunut kaikille hyvin myös äitini luona. Vaikka tämä olikin meillä joulupöydän tarjottavana, sopii se niin arkeen kuin juhlaan ja ohjetta on todella helppo muutella omaan makuun sopivaksi. Kuvaa valmiista annoksesta ei ole, koska tälle kävi niinkuin muillekkin ruuille... Se kerkesi hävitä ennen kuin ehdin/muistin ottaa kuvaa.

Pastasalaatti
6 annosta

500g pastaa
1pss kinkkusuikaleita
1pkt pekonia
1,5dl pienennettyjä suolakurkkuja
250g miniluumutomaatteja
oman maun mukaan tuoretta persiljaa ja ruohosipulia

Kastike
1prk kermaviiliä
0,5dl majoneesia
2rkl valkoviinietikkaa
1dl suolakurkkujen lientä
1,5rkl sinappia
mausteeksi ripaukset pippuria,paprikamaustetta ja valkosipulijauhetta

1. Keitä pasta ohjeiden mukaan, sillä välin paista pekoni. Puolita tomaatit.
2. Sekoita hyvin jäähtynyt pasta, pekoni, kinkkusuikaleet, suolakurkut ja tomaatit keskenään. Lisää pieneksi silputtu persilja ja ruohosipuli.
3.Sekoita kaikki kastikkeen ainekset huolellisesti. Sen jälkeen sekoita se salaattiin.
4. Anna maustua yön yli jääkaapissa kannellisessa astiassa.
5. Nauti hyvässä seurassa tuoreen patongin kanssa.

12/27/2016

Joulukuulumiset

Joulu tuli, oli ja meni. Ja se oli kerrankin juuri sellainen, kuin mitä suunniteltiinkin. Halusimme viettää rauhallisen perhejoulun ihan vain kotosalla. Aamulla heräiltiin pitkästä aikaa koko perhe yhdessä syömään aamupuuroa. Milollekkin olisin halunnut keittää riisipuuroa, mutta mistään ei löytynyt suolatonta kaura-tai riisimaitoa. Joten vaihdettiin sitten puuro Milon lemppariin eli Valion puolukkapuuroon. Mutta toimi se näinkin. Pitkästä aikaa koko aamun pyöri jouluiset lastenohjelmat taustalla. Moneen vuoteen en ole niitä jaksanut katsoa.

 Alkuperäisin suunnitelman mukaan ihan vaan kolmestaan, mutta äiti pyysi meitä käymään siellä. Ensin meinasimme, että käymme siellä syömässä ja saunomassa, mutta todettiin, että meidän ruokamäärä on niin järkyttävä, ettei viitsitty täyttää mahojamme yhtään muualla. Jotenka kävimme vain viemässä/saamassa lahjat ja kahvittelemassa. Milo sai ihanan pulkan, kirjoja ja pillimukin. Minä sain upean rannekellon, cubuksen lahjakortin, sekä ihanan pussilakana setin.

Äitini luona käynnin jälkeen tulimme kotiin valmistelemaan jouluruuan loppuun. Olimme kuitenkin jo siinä vaiheessa niin nälkäisiä, että söimme kinkkua välipalaksi ja Milo sai smoothieta. Availimme sitten ruokaa odottelessa paketit. Miehelle olin ostanut yöhousut ja suomileijona kaulakorun, joka oli todella tykätty. Milon pakettimäärä oli aivan valtava. Sieltä löytyi mm. keinutraktori, leluja, vaatteita, kuulosuojaimet yms. Aivan ihania lahjoja, joista jokaiselle on käyttöä. Mieheni minulle ostama paketti seikkailee tällä hetkellä postissa. Ja sieltä on tulossa jotain todella ihanaa! Pakettien jälkeen siirryttiin jouluruuan ääreen. Meiltä löytyi pöydästä kinkkua, maksa-ja porkkanalaatikkoa, pasta-ja italiansalaattia, lohta, coctailpiirakoita, limppua, lihapullia ja nakkeja. Milon annokseen pääsi lohta, kasviksia, keitettyä kananmunaa, lihapullia ja erilaisia naksuja. Kaikille maistui ruoka oikein hyvin ja sitä riitti monelle päivälle. Niinkin hyvin, että nyt ajatuskin jouluruuista etoo. Kuvaahan kattauksesta ei tietenkään ole, koska nälkäisenä ahmattina ei kamera käynyt mielessäkään.

Ilta menikin uusilla leluilla leikkiessä, leffoja katsellessa ja ihan vain nautittiin perheajasta. Kerrankin ei ollut mitään kiirettä mihinkään tai jaksettu murehtia mistään. Ainut vika tässä joulussa oli se, että se meni aivan liian nopeasti ohi ja joulusauna jäi uupumaan. Nyt me ollaankin sitten muutama päivä Milon kanssa kaksin. Käytetään se aika siivoamiseen, lenkkeilyyn ja kavereiden näkemiseen. Ja viikonloppunahan sitten onkin jo uusi vuosi ja uudet kujeet!


12/22/2016

Milo ja koirat

Meillähän on siis tällä hetkellä kaksi koiraa, Kirppa ja Trixie. Ennen Miloa ainoastaan Trixie oli tottunut pikkulapsiin, Kirppa nähnyt niitä muutaman kerran. Siksi hieman jännittikin, että kuinka koirat reagoivat, kun vauva tuli taloon.

Ennen ajattelin aina mustavalkoisesti, että koiristahan ei luovuta lapsen takia (tai oikeastaan minkä muunkaan syyn takia) ja että koiralla on oikeus puolustaa itseään. Edelleen jollain tapaa ajattelen näin, mutta tässä asiassa on oikeasti todella paljon harmaata aluetta. Ensinnäkin, mehän luovuimme meidän nuorimmasta koirasta Avasta. Ava oli äärimmäisen terävä, vilkas, pehmeä ja melko epävarma koira. Avalla alkoi tulla jo hieman hölmöilyä, kun olin raskaana, mutta pistin sen ajanpuutteen piikkiin. Asiat menivät kuitenkin todella paljon pahemmaksi Milon syntymän jälkeen. Alkoi tuolla hyökkäilyä meidän perheen muita koiria kohtaan, todella häiritsevää haukkumista ja levotonta käyttäytymistä ja pahin oli, kun Ava osoitti lievää hyökkäävyyttä kylässä olleita pikkusisaruksiani kohtaan. Päätimme, ettemme ota mitään riskejä ja lisäksi ei ollut enään aikaa/motivaatiota lähteä ratkomaan kaikkia ongelmia ja en ole varma olisiko niistä päässyt edes yli, sillä Ava stressasi niin paljon Miloa ja meidän hektistä arkea. Ava pääsi siis aivan ihanaan uuteen kotiin ja siellä onkin mennyt todella hyvin.

Tämän jälkeen meillä arki helpottui todella paljon. Milo ei ole kertaakaan herännyt enään koirien takia ja meidän vanhemmat koirat ovat taas koti oloissa rauhallisia ja tyytyväisiä, ei tarvitse koiraportteja tai muitakaan erityisjärjestelyitä. Trixien kanssa ei ole koskaan tarvinnut pelätä, että tulisi ongelmia Milon kanssa. Trixie rakastaa lapsia ja heittäytyykin vaan niiden eteen kerjäämään rapsutuksia. Miloa kohtaan Trixie on melkoisen välinpitämätön, koska eihän siitä vielä ole rapsuttajaksi tai leikkikaveriksi. Nyt ryömimään oppinut Milo on keksinyt koirien jahtaamisen ja sitkeästi koirat jaksavat väistellä Miloa. Trixie on oppinut menemään makkariin nukkumaan, jos haluaa olla rauhassa.

Kirppa taas oli iso kysymysmerkki, koska nuorempana Kirppa oli tosi arka vieraita kohtaan ja vierasti etenkin lapsia. Lisäksi oman bonuksensa toi se, että on aikanaan napsinut liian vilkkaita lapsia. Alusta asti teimme Kirpalle selväksi, että Milon lähelle ei ole asiaa, ellemme pyydä sitä luokse ja tämä toimikin siihen asti, että Milo lähti liikkeelle. Kirppa pääsääntöisesti välttelee Miloa, mutta pari kertaa on nyt mennyt haistelemaan ja tykkää nuolla etenkin Milon varpaita. Eli asiat ovat paljon paremmin kuin ajattelimme. Kirppa on kuitenkin pari kertaa murahtanut Milolle, kun on herännyt siihen, kun Milo onkin ollut jo melkein nappaamassa nenästä tai hännästä. Ennen ajattelin, että tottakai koira saa puolustautua, mutta... Kun se oma lapsi vihdoin syntyi niin ehei, ei todellakaan. Murahduksesta on Kirpalle seurannut todella napakka komennus ja toiseen huoneeseen pienelle jäähylle ja tämä on tehonnut hyvin. Kirppa on oppinut menemään sivummalle nukkumaan, jos haluaa olla rauhassa.

Tietenkään ei lapsi saa kiusata koiraa ja opetammekin Milolle, kuinka eläimiä kohdellaan. Mutta silti lapsista ei voi koskaan tietää. Ja olen sit mieltä, että oman perheen jäseniä kohtaan ei saa osoittaa tälläisiä merkkejä. Enhän minä hyväksy sitäkään, että minulle muristaan tai pöristään missään tilanteessa, joten en todellakaan hyväksy, että lasta kohtaan on mitään hyökkäävyyttä. Lapsi tulee ensin ja sitten vasta koirat, vaikka ovatkin rakkaita perheenjäseniä.

Kuitenkin arki on meillä helppoa, koirat tietävät paikkansa ja Milokin alkaa jo menettää enimmän  mielenkiinnon koiria kohtaan. Minua ei pelota, että kumpikaan koirista tekisi mitään Milolle, mutta silti emme koskaan jätä koiria ja Miloa keskenään, se olisi silkkaa typeryyttä. Ainoastaan välillä harmittaa pienoinen ajanpuute, mutta koirat vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, vaikka tavoitteellinen treenaaminen on toistaiseksi jäänyt. Tällä hetkellä koirien arki on päivittäisiä pitkiä lenkkejä, koirakavereita, rapsutuksia ja pieniä extraherkkuja, joita Milo kovin innokkaasti jakaa omalta lautaseltaan koirille :D



12/21/2016

Vauhdikas alkuviikko

Sillon, kun kävin vielä töissä, ajattelin että kotiäitinähän minulla on aikaa, vaikka mihin. Eipä vaan sitä aikaa tunnu olevan sen enempää, itseasiassa oma aika on vähentynyt huomattavasti. Mutta eipä se haittaa, suurin osa näistä "kiireistä" on ihan itse aiheutettuja ja rakastan tätä elämänvaihetta kun saan olla Milon kanssa kotona. Ton ympäriinsä viilettävän minimiehen seura on maailman parasta ja ei mene päivääkään ilman hassuja sattumuksia tai uusien asioiden oppimista.

Milo tuli sunnuntai-iltana kipeäksi. Kuumetta oli jonkin verran ja nenä oli ihan tukossa. Särkylääkkeestä ja nenäfridasta huolimatta Milo oli ihan raasu ja nukkuikin koko yön sylissäni. Itse istuin sitten pylly puutuneena sohvannurkassa, puhelinta selaillen ja välillä torkkuen. Aamulla Milolla oli vielä vähän kuumetta, mutta onneksi se laski aamupäivän aikana.

Maanantaina me käytiin tekemässä viimeiset jouluruokaostokset. Tai niiden piti olla viimeiset, mutta kilometrin mittaisesta kauppalistasta huolimatta, vaikka mitä unohtui, eli tiedossa on vielä yksi kierros tuolla ruuhkan keskellä. Kaupassa tuli kerrankin positiivinen yllätys. Olin varautunut, että kärryllinen ruokaa olisi niellyt ainakin 80-100 euroa, mutta menikin vain vajaa 50e. Heti huomaa eron, kun jaksaa kirjoittaa sen ostoslistan ja kiertää kauppoja edes vähän tarjousten perässä. Lisäksi kaverini tuli käymään Kuopiossa ja sovittiin, että käydään yhdessä Matkuksessa. Ajattelin, että siinä on sopivasti kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jouluostokset tosi hyvässä seurassa. Alunperin piti ottaa Milokin mukaan, mutta lähtövaiheessa huomattiin, että Milolla alkoi kuume jälleen nousta. Milo jäi sitten miehen kanssa kotiin. Itseäni hieman jännitti, kuinka kotona pärjäillään, koska he eivät ihan hirveästi ole olleet ihan kaksin kotona ja kipeänä Milo kaipaa melko tiuhaan maitoa. Mutta vielä mitä, kotiin tullessani Milo heräsi iltapäikkäreiltä ja täällä oli vaan leikitty ja herkuteltu poissaoloaikani. Kyllä se isikin osaa, vaikka hoitaakin jotkin tilanteet erilailla kuin minä. Sain siis tehtyä viimeisetkin lahjahankinnat rauhassa ja höpöteltyä tyttöjen juttuja.

Eilen herättiin Milon kanssa jälleen sohvalta. Aamulla olikin aikainen herätys, koska Milolla oli heti aamulla kahdeksän jälkeen korvalääkäri. Tämä oli kontrollikäynti edelliseenn korvatulehdukseen. Vähän pelotti, että löytyykö sieltä jälleen uusi korvatulehdus, itkuiset yöt viittasivat hieman siihen. Mutta pelko oli onneksi turha ja täysin terveet korvat. Samalla reissulla käytiin hoitamassa sitten hieman asioita, kun Milokin oli jo sen verran pirteän oloinen. Päivällä päätin pitää kunnon siivouspäivän ja mies lähti Milon ja koirien kanssa pois jaloista. Poppi soimaan ja imuri heilumaan. Rakastan sitä, kun saan siivota ja järjestellä ihan rauhassa. Kuitenkin, kun olin saanut siivouksen loppuun, tuli todella hölmö olo kun koti oli aivan liian hiljainen. Keksin kaikkea pientä puuhasteltavaa siihen asti, että sain mun miehet ja koirat takaisin. Ilta meni perheen kanssa touhutessa ja käytiin hakemassa mun ärrälle saapunut planneri ja illalla rennosti teen momia ja Milon iltahommia. Illalla meni kolmisen tuntia, että sain Milon nukkumaan ja kyllä se sitten nukkuikin, nimittäin 00-7.30 yhdellä heräämisellä!

Tänä aamuna olikin sitten pirteä mama. Aamulla leikittiin, aloitin tämän postauksen ja katselin Kardashianit samalla, kun Milo nukkui aamunokoset sylissäni. Aamu-unien jälkeen ohjelmassa oli joulutorttujen leipominen, käytiin lenkillä ja sen jälkeen kotiin pikasuihkuun ja Milolle lounasta nassuun. Siitä suunnattiin hakemaan mun pikkusisko kyytiin ja autoin häntä etsimään äidilleni joululahjaa. Pieni tuskastuminen meinasi jo tuolla ruuhkassa tulla,  mutta onneksi löytyi se, mitä etsittiin ja Milokin oli superkiltisti koko reissun ajan. Kotiin päästessämme muistin, että yksi hoidettava asia oli unohtunut, joten Milo miehelle ja itse hurautin lähikauppaan hoitamaan unohtuneen asian. Ja illallahan jouduin sitten uudestaan vielä ajelemaan siellä mutkan, koska en tietenkään muistanut mitään kahvia samalla reissulla ostaa. Vauhdikas päivä takana, vaikka ohjelmassa ei ollut mitään erikoista. Äsken kippasin pinnasänkyyn väsyneen pikkusankarin ja nyt on hetki omaa aikaa.

Loppuviikko on onneksi rauhallisempi, leivontaa ja ruuanlaittoa, mutta se on onneksi hommaa mistä nautin. Mutta lauantaina alkaa sitten totaalinen rentoutuminen ja rauhallisen joulun viettäminen! :)


12/20/2016

Happy Planner

Vihdoin se on täällä! Nimittäin ostamani happy planner. Minulla on aina ollut monenlaisia kalentereita ja monesti vaihtunutkin kesken vuoden, kun olen löytänyt jonkun uuden vielä kivemman. Pari vuotta vakkarikalenterinani toimi Paulo Coelhon kalenterit, jotka miellyttivät kovasti värikkyydellään. Tykkään kuitenkin piirtää ja tuunailla ja nämä kalenterit eivät jotenkin istuneet siihen hommaan ollenkaan.

Ostinkin ensin itselleni tigeristä neljän euron päiväkalenterin, mutta jotenkin en tykännyt siitä että aukeamalla oli vain kaksi päivää. Jotenka aloin vertailemaan eri plannereiden väliltä ja happy planner vaikutti kiinnostavimmalta. Kuitenkin näin joulun alla mietitytti se, että raaskinko "tuhlata" omiin juttuihini näin paljon rahaa, olihan minulla jo tigeristä ostettu kalenteri. Mutta sitten minulle tarjottiin kalenterimania fb ryhmässä edullisesti hp:tä ja pienen juupas-eipäs jahkailun jälkeen mies käski minun tilata sen ja samalla hän lupasi tilata siihen kannet joululahjaksi. Vielä, kun osaisin nyt päättää, että minkä väriset haluan.

Mutta nyt kun sain plannerin hyppysiini, niin ei kaduta pätkääkään! Se on aivan ihana. Siinä on selkeä kuukausi näkymä ja viikko on sopivasti yhdella aukeamalla. Kuun lopussa on aina kooste kyseisestä kuukaudesta. Lisäksi muunneltavuus ja värit ovat minun mieleeni. Täytyy siis sanoa että tämä oli kyllä täydellinen hankinta ja mikä parasta, sen sai otettua heti käyttöön, eikä tarvinnut odottaa ensi vuoden alkuun!




12/18/2016

Tavallista elämää

Sairastuvalta jälleen päivää, Pikkuhiljaa voisi blogin nimen vaihtaa sairastuvan elämäksi. Täällä ollaan taas nuhakuumeen kourissa. Ensin oltiin taas minä ja mies, Milolla muutama levoton yö takana ja tänä aamuna kuumemittari näytti jo 38,1. Päivän suunnitelmat uusiksi ja vietettiin pyjamapäivä kotona. Käytiin tosin pieni lenkki, että Milo sai nukuttua univelkaansa pois.

Muuten meillä on ollut melkoista haipakkaa. Tehtii kotona vihdoinkin kunnon suurjoulusiivous. Paikkojen pesusta mattojen tamppaukseen. Tosin tuntuu, että tuo mattojen tamppaus oli ihan turha projekti, koska Kirpalla jatkuu edelleen kamala karvanlähtö ja meidan karvamatot imee kaiken itseensä. Ei auta koiran jatkuva harjaaminen ja imurin heiluttaminen, menee tunti ja matot näyttää siltä kuin niitä ei olisi koskaan siivottu. Siivousviikonloppu päättyi kaverin lapsen synttäreihin, jotka oli toteutettu aivan ihanasti frozenteemalla. Jotkut vaan osaa suunnitella ja toteuttaa tuollaisia ihanuuksia. Mutta eiköhän ne omatkin taidot pikkuhiljaa kartu, kun pääsee Milolle järjestelemään juhlia.

Käytiin myös pikavisiitti Tampereella. Koko aika menikin siellä paikasta toiseen juoksemiseen, kun piti kaikki sukulaiset käydä moikkaamassa. Mutta eipä se haittaa, ihanaa nähdä kaikkia. Milokin nauttii, kun saa olla joka paikassa huomion keskipisteenä. Auto oli Kuopiosta lähtiessä aivan täynnä tavaraa, kun oli joululahjoja mukana ja ajateltiin, että kotimatkallahan auto on sitten huomattavasti tyhjempi. Mutta vielä mitä, kaikillahan oli Milolle joululahja mukaan ja auto olikin entistä täydempi. Meidän auto on muutenkin tuollainen melko pikkuinen, joten saa omata melkoiset tetristaidot, että koko meidän komppania tavaroineen mahtumaan aina kyytiin. Jos sitä vaikka voittaisi joskus lotosta niin saisi sen isomman auton.

Reissun jälkeen ollaan nautittu ihan vaan kotona olosta ja tehty hankintoja joulua varten. Muutama juttu vielä puuttuu, mutta ne käydään huomenna ostamassa. Lisäksi huomenna yksi parhaista ystävistäni tulee käymään täällä, tiistaina on Milon korvakontrolli ja keskiviikkona käydään viemässä vauvanvaatteita seuraavalle käyttäjälle. Eli kaikkea mukavaa puuhaa ennen loppuviikon kohokohtaa eli joulua!


12/17/2016

Simppelit joulukortit

Tänä vuonna tein hyvin simppelit joulukortit ja nämä ehtii vielä jokainen mattimyöhänenkin tekemään.

Tarvitset vain vaaleita korttipohjia, ruskeaa maalia, kultainen ja punainen kynä, askartelusilmiä ja neniksi poroille joko punaiset timantit tai sitten askarteluhuovasta voi leikata sopivat nenät. Näissä korteissa ei kauaa nokka tuhise ja lapsetkin on helppo ottaa mukaan näiden askarteluun. Rahaa tarvikkeisiin meni 15€ ja sillä summalla olisi tehnyt 40korttia.



12/11/2016

Meillä sanotaan ei unikoululle

Otsikko kertookin  jo kaiken.

Kerroimme Milon nukkumattomuudesta edellisessä neuvolassa. Meillehän sitten välittömästi annettiin iso nippu lippuja ja lappuja koskien unikoulua. Myös lääkäri ohjeisti, että ilman muuta tämän ikäiselle unikoulu. Jo kuulemma puoli vuotiaalle voi pitää. Pyysin sitten ohjeet mahdollisimman lempeään unikouluun ja saimme ohjeet tassutteluun.

Hyvin yksinkertaistetusti (onko tämä edes mikään sana?) siihen kuului:
-selkeä päivärytmi
-paljon kiinteää ruokaa päivisin
-ei saa nukuttaa enään rinnalle
-nukahtaminen vain omassa sängyssä
-yöllä kun vauva herää, ensin odotetaan hetki, että loppuuko itku. Jos se ei riitä niin laitetaan käsi vauvan päälle, tämän jälkeen silitellään voimakkaasti ja jos itku menee hysteeriseksi, vauva nostetaan syliin pystyasentoon. Heti kun rahoittuu, niin takaisin pinnasänkyyn. Ja tätä toistetaan tarvittaessa. Ja syliin ei saa nukahtaa.
-Mielellään ei saisi jutella tai ottaa "turhaa" kontaktia vauvaa.

Noh, kuinkas meidän kävi?


Milo oli valvonut varmaan jo viikon, heräillyt yöt vähintään puolen tunnin välein. Päätimme sitten, että nyt on pakko tehdä asialle jotain. Noudatimme päivärytmiä pilkulleen,tässä ei ollut ongelmaa, koska meillä on tosi hyvä päivärytmi ollut jo pitkään. Illalla aloin sitten nukuttamaan hyvin väsynyttä vauvaa. Milo melkein nukahti rinnalle, mutta sain sen vietyä puolihorroksessa nukkumaan ja sinne onneksi sitten sammahtikin.

Milo nukkui harvinaiset kaksi tuntia putkeen ja heräsi sitten itkemään. Odottelin pari minuuttia, mutta itku vain yltyi. Käden pitämisestä mahan päällä ei mitään hyötyä, kuten ei myöskään silittelystä. Nostin Milon syliin, yritin lohduttaa, silittää, halata, hyräillä ja ties mitä kaikkea, mutta rintaa en antanut. Milo vain itki ja itki, välillä huuto taukosi ja ohjeiden mukaan laitoin milon takaisin sänkyyn. Ja sama alkoi heti uudestaan, Milo huusi niin, että meinasi oksennus tulla. Kaksi tuntia jaksoin taistella ja sen jälkeen (vaikka tämä erityisesti kiellettiin ohjeissa) luovutin ja otin Milon syliin ja annoin rintaa. Samantien Miloa rauhottui, hali minua ja nukahti hymyillen ja nukkui minun kainalossani monta tuntia putkeen. Tämä sai minut havahtumaan, että ei näin pienen tarvitse, eikä välttämättä kuulukkaan osata nukkua/nukahtaa yksin. Milo selvästi tarvitsee vielä paljon läheisyyttä ja huomiota ja se on ihan okei. Joo, kyllä paremmat yöunet olisi ihan kivat, mutta tämä vauva-aika on niin lyhyt ja päätin etten stressaa tästä nukkumisesta. Nukun sitten enemmän päivällä. Lisäksi en halua luopua tissille nukuttamisesta, koska se on yksi ihanimmista asioista.

Tämän kokeilun jälkeen pari yötä oli erityisen kamalia. Mutta kummasti vaan, kun päätin etten stressaa asiaa niin yöt on parantunut pikkuhiljaa, vaikka imetän öisin ja annan Milon nukahtaa siihen. Viime yönäkin Milo heräsi vain kolme kertaa, nukahti nopeasti uudelleen ja aamulla nousi sitten isin kanssa ja tää mamma sai jäädä nukkumaan. Milo suostui jopa nukkumaan aamupäikkärit iskän kanssa. Ja luulen, että tämä viime viikkojen kukkuminen johtuu hampaiden tulosta ja liikkeelle lähtemisestä ja tasoittuu pikkuhiljaa.

Eli  me mennään edelleen Milon tahtisesti päivä kerrallaan ja nautitaan tästä vauva-ajasta ilman stressiä ja turhia itkuja.

Ja kyllä, unikoulu varmasti toimii joillekkin ja en näe siinä mitään väärää, jos sen pystyy toteuttamaan huudattamatta vauvaa. Meillä ei oltu vielä valmiita näin isoihin muutoksiin ja myös sekin on ihan okei :)

12/04/2016

Meidän päivä

Itse olen aina tykännyt lukea muiden ihan tavallisesta arjesta, joten päätin toteuttaa ensimmäistä kertaa meidän päivä- postauksen. Tämä on torstai-illasta perjantai-iltaan. Kuvituksena on puhelimella otettuja kuvia päivästä. Kamerakin oli mukana, mutta se pysyi koko päivän hoitolaukussa.


21.30 Milo nukahti vain tunnin nukutusurakan jälkeen. Aiempina iltoina kyseinen homma saattoi viedä kolmekin tuntia. Päätin kokeilla pitkästä aikaa Milolle unipussia ja se toimi. Milo jäi tyytyväisenä omaan sänkyyn nukkumaan. Itse jaksoin katsoa 10minuuttia call the midwife-sarjaa ennen kuin itse menin myös nukkumaan.

00.00-00.24 Ensimmäinen herätys ja imetys. Samalla otin Milon viereeni nukkumaan, ettei tarvitsisi koko yötä juosta taas edestakaisin. Plus sängyllä on mukavampi istuskella imettämässä kuin jumppapallon päällä. Ja makkarissa on niin kylmä, että pakko pukea hupparit ja kaikki ja siltikin väsyneenä tuntuu että paleltaa.

00.45-00.59 Toinen herätys/imetys

01.51-02.12 Kolmas ...

03.36-03.55 Neljäs...

04.49-05.22 Viides...

06.33-07.03 Kuudes...

07.15 Herätys. Ja tämä oli rauhallinen yö, ehdin jopa nukahtamaan imetysten välillä... Heräiltiin Milon kanssa rauhassa, köllöteltiin sängyssä ja sen jälkeen mentiin yhdessä aamupalalle. Koirat sai käydä sillä välin pikapissalla. Kummallekkin puuroa ja itse lisäksi pari leipää ja varmaan litra kahvia. Meillä oli vähän kiire aamu ja Milo kulki koko aamun mukanani, kun tein aamuhommia.

09.00 Vietiin koirat vartin pikaulkoilulle.

09.20 Odoteltiin jo pysäkillä bussia ja ehdimme juuri sopivasti kymmeneksi tuomiokirkon seurakuntatalolle, missä oli vauvakerho. Milo nukkui aamupäikkärit bussimatkalla.  Käytiin tässä kerhossa nyt ensimmäistä kertaa. Monesti on ollut tarkoitus mennä, mutta aina on tullut jokin este. Nyt onneksi päästiin ja olikin mukavaa pitkästä aikaa. Milokin viihtyi kun oli uusia ihmisiä ja leluja.

12.00 Kerho loppui ja hypättiin kahdentoista bussiin ja lähdettiin minun äitini luokse käymään. Siellä Milo söi välipalaa ja  leikki Mocca-koiran kanssa. Minä sain juoda rauhassa kupin kahvia ja syödä liian monta palaa aivan ihanan makuista taatelikakkua. Sillä välin, kun muut kävivät kaupassa, Milo nukkui puolen tunnin päiväunet minun sylissä.

15.30 Lähdettiin pikkuhiljaa äitini kyydillä kotiin. Milo oli sen verran väsynyt ja kiukkuinen, ettei yhtään huvittanut kokeilla enään onnea bussilla matkustamisen suhteen. Milo nimittäin monesti kyllästyy bussissa, kun siinä kestää niin kauan ja loppumatkat kamalaa huutoa. Ja sopivasti Milo nukkui automatkan kotiin.

17.00 Oltiin kotona. Koirat kävivät pissalla taas pihalla. Me  Milon kanssa syötiin kunnon ruoka. Ruuan jälkeen siivosin keittiön.

17.30 Lähdettiin koirien kanssa puolentunnin pikkulenkille ennen emmerdalen alkua.

18.00 Katseltiin telkkaria, leikittiin, touhuttiin yms...

19.30 Iltapuuro, kylpy ja Milon iltahepulit. Koirat pääsivät vielä iltapissalle ja saivat ruuat.

20.20 Iltaimetys, itse katselin samalla netflixistä sarjoja.

21.45 Milo vihdoin nukahti ja tämä mamma jaksoi nauttia omaa aikaa reilu vartin, ennen kuin nukkumaanmeno vei voiton.


Tässä oli meidän ihan tavallinen peruspäivä. Ainoastaan päivän pitkä lenkki koirien kanssa jäi uupumaan, kun ei pitkän päivän jälkeen jaksettu sen pidemmälle lähteä. Yleensä käydään jo heti aamusta parin tunnin lenkki, jolloin Milo saa samalla nukkua aamupäikkärit. Kerhopäivinä jää yleensä välistä, jos ollaan kaksin kotona. Mies siis on nyt reissussa, joten minun vastuulla oli nyt kaikki. Mutta ihan tavallista vauvaperheen arkea meillä elellään :)