5/27/2017

Meidän imetystarina


Itse kuulun siihen porukkaan, joka nuorena ajatteli, että minähän en koskaan imetä (tosin olin pitkään sitäkin mieltä, että mullehan ei lapsia tule...niin se mieli muuttuu). Kuitenkin siinä vaiheessa, kun aloimme suunnitella lapsia, aloin tutustua asiaan. Mitä enemmän luin, sitä enemmän halusin ainakin yrittää.

Raskausaikana löysin itseni imetyksen tuen facebook sivuilta lukemassa lisätietoa. Ja silloin tein sen päätöksen, että minähän imetän. Ja samalla tuli pelko, että pystynkö siihen. Minulla on rinnoissa kyhmyjä, jotka on todettu vaarattomiksi, mutta voivat vaikeuttaa imetystä tukkimalla maitokanavat. Samalla, kun rinnat kasvoivat raskausaikana, niin kasvoivat myös kyhmyt. Kuitenkin toivoin, että kaikki menee silti niinkuin pitää.


Kun M vihdoin syntyi, sain hänet melkein samantien ihokontaktiin, vaikka oma vointi olikin hyvin heikko. M olisi ollut kova halu saada maitoa, mutta matalien nännien takia ei imetys kuitenkaan onnistunut heti. Vuorokauden ajan sitkeästi yritin, mutta ei vain onnistunut. Silloin vaihtui onneksi uusi hoitaja, joka antoi meille rintakumin käyttöön ja siitä se sitten lähti. M nukkui alusta asti vieressäni ihokontaktissa ja maitoa alkoi tulla ja sitähän tulikin sitten niin paljon, että pumppuakin tarvittiin usein. Ainoat ongelmatkin mitä kyhmyistä tuli, olivat toistuvat ja kivuliaat rintatulehdukset. Mutta niistäkin selvittiin hengissä.

M oli oikea tissivauva ja ensimmäisinä kuukausina meillä saattoi olla tunteja kestäviä imetysmaratoneja ja yöt nukuttiin perhepedissä. Koskaan ei kovista yrityksistä huolimatta tutti taikka pullo kelvannut, joten ensimmäinen vuosi meni täysin M:n ehdoilla. Ja tähän mennessä pisin aika
minkä olen ollut M:ta erossa on alle 5 tuntia :D


Me ei koskaan loppujen lopuksi päästy rintakumista eroon, mutta ei se minua haitannut. Moni oli pelotellut, ettö maito ei tule riittämään sen takia, mutta ei pitänyt paikkaansa. M hylkäsi 6kk iässä toisen rinnan kokonaan. Eli imetin yhdellä rinnalla kumin avustuksella ja koskaan ei maito loppunut kesken. Ei edes sillon kun sairastin noroa tai rajua flunssaa. Söin myös minipillereitä ja silti maitoa tuli. Välillä, jos meinasi tuntua siltä ettei riitä, niin join paljon vettä, söin suklaata ja tarjosin rintaa PALJON. Ja se toimi!

Vuoden ikään asti M söi myös joka yö 5-15 kertaa ja välillä se oli raskasta. Onneksi imetyshormonit auttoivat jaksamaan. Joulukuussa yritimme unikoulua neuvolan kehotuksesta, yritin sitä yhtenä iltana, mutta minimies ei selvästi ollut vielä valmis. Päätin sitten, että me ei unikouluilla ja puren itse hammasta ja heräilen öisin. Vuoden ikäisenä M alkoi itse vähentämään. Alkuun päivisin ja pikkuhiljaa öisinkin, niin, että oli vain yksi yösyöttö.

Näin jatkui jonkin aikaa, kunnes M ei suostunut yhtenä iltana siirtymään nukahdettuaan omaan sänkyyn, M:han siis nukahti joka ilta rinnalle ja välillä oli ollut öitä, kun kannoin ja imetin koko yön, että M suostui nukkumaan. Mutta kun M oli reilu vuoden niin päätin, että nyt kokeillaan. Hieman M protestoi, mutta nukahti sitten omaan sänkyyn ja nukkuikin koko yön. Siihen loppui yösyötöt ja M oppi nukahtamaan omaan sänkyyn ja nykyään nukahtaa alle 2 minuutissa niin yöunille kuin päiväunille, Ja nukkuu kokonaisia öitä edelleenkin.

Tämän jälkeen jatkettiin päiväimetyksia pari viikkoa, mutta yhtenä päivänä M ei enään pyytänyt maitoa ja niin se vain loppui. Olihan se tosi haikeaa ja surullista, mutta samalla niin ihanaa, kun kaikki menikin niin luontevasti.

Olen onnellinen kun päätin imettää. Mikään muu tässä maailmassa ei ollut silloin niin tärkeää ja ihanaa. Ja se oli monesti päivän rentouttavin ja ihanin hetki ja sellainen asia jota kukaan ei voinut viedä meiltä pois <3

5/03/2017

Keisarinharju

Retkeilykausi avattu!

Kävimme pitkästä aikaa retkeilemässä. Itse olen käynyt viimeeksi, kun olin vielä raskaana ja Milolle tämä oli nyt ensimmäinen kerta. Kaverini löysi helpon aloituskohteen kangasalta vajaan puolentunnin ajomatkan päästä. Keisarinharju sijaitsee mobilian liikennemuseon vieressä. Sinne on lyhyt ajomatka Tampereelta ja sinne pääsee hyvin myös bussilla ihan viereen. Parkkitilaa on hyvin mobilian pihassa.

Reitti lähtee parkkipaikan vieressä. Alun jyrkkää nousua lukuunottamatta reitti on todella helppokulkuista, hyvin merkitty ja sinne ei voi eksyä. Reitillä kulkee myös paljon pyöräilijöitä sekä ratsukoita ja tämä kannattaa huomioida etenkin jos on koiria mukana. Reitti on melko lyhyt joten sopii mielestäni hyvin lapsiperheille, näköalatornilla on hyvä pysähtyä evästauolle. Ja maisemat tornista on todella kauniit. Ainut miinus mikä tulee mieleen on isolta tieltä kuuluva liikenteen pauhu.

Retkeen on lisäksi helppo yhdistää käynti mobiliassa. Lisäksi siinä pihassa näytti olevan ainakin isohko leikkipuisto ja uimaranta. Me ainakin suuntaamme sinne uudestaan, kunhan kelit lämpeää kunnolla!





Kuvat (c) Jenny P.