6/24/2016

Milo 3kk..


-Osaa kääntyä kyljelleen, ympäri kääntyminen ei vielä kiinnosta lainkaan.
-Ei viihdy lainkaan ja siitä seuraain kamala huuto.
-Kannattelee päätään jo tosi hyvin ja yrittää kokoajan punkea itseään istumaan. Selällään ei viihdy sylissä lainkaan.
-Vaunuilu alkaa nykyään olla myös tylsää, siellä viihdytään ainoastaan, jos nukuttaa. Manduca ja syli on kivemmat.

-Paino on melkein tuplaantunut ja pituutta on tullut jo yli 10cm...
-...Tämä on saavutettu onnistuneella täysimetyksellä mistä olen todella ylpeä ja iloinen.
-3kk rokotuksista ei yllättäen tullut mitään sivuvaikutuksia ja niiden laittokaan ei ollut niin paha rasti kuin pelkäsin.
-Reilun kuukauden päästä aloitellaan kiinteiden maistelu varovasti.
-Nukkuu hyvin vaihtelevasti, koskaan ei tiedä etukäteen saako itse nukuttua yöllä ollenkaan vai ei.
-Hikoilee syödessään, kuin aikamies saunassa.
-Tuttipullo ja tutti aiheuttaa välittömän kakomisen ja itkureaktion.

-Ihmiset, koirat ja maisemat kiinnostavat ihan hirveästi.
-Autossa viihdytään ainoastaan jos auto liikkuu, auta armias mikä meteli tulee jo liikennevaloissa.
-Tykkää hymyillä ja nauraa ääneen kun kutitetaan.
-Juttelee ihan hirveästi ja hermostuu jos ei vastata heti.
-Sitterissä viihtyy ainoastaan, jos me teemme ruokaa ja liikumme kokoajan.

Kaikean kaikkiaan Milo on jo hurjan iso poika ja kasvaa aivan liian nopeasti. Maailman ihanin, suloisin, hassuin ja välillä maailman pahin riiviö, meidän pieni sintti <3

6/19/2016

Tyyli kadoksissa

Nyt raskauden jälkeen tuntuu, että en osaa enään pukeutua. Oma vaatekaappi tuntuu jotenkin tosi vieraalta eikä lainkaan enään oman tyyliseltä. Osa vaatteistahan edelleenkään mahdu päälle, koska raskauskiloja on jäljellä 8kg ja välillä tuntuu, että ne on tuohon jämähtänyt pysyvästi.

Viimeisen vuoden aikana pukeutuminen on toisaaltaan ollut helppoa. Rautakaupassa töissä ollessa, kuljin matkat pyörällä, joten arkipukeutuminen koostui pyöräilyvaatteet+työvaatteet kombosta. Lomitushommissa taas aamuhämärässä kiskoi päälle tasan ne vaatteet mitkä ensimmäisenä kaapista löytyi ja mitkä piti kovilla pakkasilla lämpimänä. Sen lisäksi raskaus karsi suurimman osan vaatteista pois ja esimerkiksi minulla oli tasan yhdet farkut jotka meni päälle.


Nyt olisi vihdoin taas aikaa ja kiinnostusta panostaa pukeutumiseen ja omaan ulkonäköön, mutta mikään ei tunnu enää hyvältä. Nyt suurtyhjensin kaapista jätesäkillisen vaatteita ja jätin vain oikeasti kivoimmat vaatteet kaappiin. Silti tekisi mieli heittää loputkin vaatteet pois ja koota kokonaan uusi vaatekaappi, mutta äitiyspäivärahoilla ei hirvittävästi shoppailla ja muutenkin omista ostoksista tulee nykyään huono omatunto. Vauvanvaatteita ostellessa taas ei tätä ongelmaa jostain syystä ole.

Nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja oikeasti selvittää, että mikä on edes se minun tyylini ja mikä tuntuu hyvältä. Onko se boheemi hipahtava, rokahtahtavan musta, äärimmäisen naisellinen vai jotakin näiden väliltä?  Tällä hetkellä kaapista löytyy vähän kaikkea, koska olen ostanut vaatteita aiemmin välittämättä ja miettimättä, että sopiikohan ne mihinkään mitä jo omistan.


Ehkä tähän auttaa sekin, että tsemppaan näiden viimeisten kilojen pudotuksen kanssa, jotta se oma tuttu kroppa löytyisi sieltä. Luulen, että sekin jo helpottaa tätä tämän hetkistä suurvaatekriisiä, kun ei enää kaikki purista ja jenkkakahvat pullistele. Lisäksi voisin käydä kaikki vaatteet kaapista läpi ja katsella hyvännäköisiä yhdistelmiä ja etsiä netistä taas lisää inspiraatiota.

Nyt on tän mamman aika alkaa taas etsiä sitä omaa itseä!

6/14/2016

Pestohyrrät

Viime aikoinoina on ruennut taas leipomishommat kiinnostamaan. Niissä on tosin haasteena vauva, joka ei viihdy hetkeäkään yksin ja nukkuu päiväunia todella huonosti. Tästä syystä olen yrittänyt etsiä reseptejä ja ohjeita, jotka ovat joko nopeita tehdä tai ei mene pilalle, jos tekovaiheessa tuleekin pieniä taukoja.

Pestohyrrät on suhteellisen nopea ja helppo tehdä ja meillä ainakin kaksi pellillistä hävisi kahdessa päivässä.



Taikina:

Tällä ohjeella tuli 18kpl

½ litraa maitoa
50g hiiva
Ripaus suolaa
2 rkl siirappia
n.3dl kaurahiutaleita
10dl -> vehnäjauhoja

Täyte

1prk pestoa
1pss juustoraastetta

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva joukkoon. Sen jälkeen lisää suola, siirappi ja kaurahiutaleet. Sen jälkeen vehnäjauhoja niin paljon, että taikina on tasaista ja irtoaa hyvin kulhosta. Kohota vähintään kaksinkertaiseksi.

Kauli taikina kahdeksi suorakulman muotoiseksi levyksi, levitä pesto ja juustoraaste tasaisesti. Rullaa levyt ja leikkaa sopiviksi paloiksi. Paista uunissa 200 asteessa, noin 15-20min.

Ohjetta on helppo muunnella ja kokeilla erilaisia täyteyhdistelmiä. Mies pyysi jo, että seuraavaan poikien iltaan pitää tehdä heille sinihomejuustotäytteellä olevia.

6/08/2016

Muutosten tuulia

Meillä on elämässä tällä hetkellä tapahtumassa aivan valtavia muutoksia, minkä takia aikaa blogillekkaan ei juuri ole jäänyt. Nämä muutokset vievät kaiken energian ja ajan, mutta toivon sitä, että kun nämä on saatu hoidettua niin elämä vihdosta viimein tasoittuu ja voi taas keskittyä muuhunkin kuin hoidettaviin asioihin.


Tilanne on siis se, että minä muutan Milon kanssa Kuopioon ja mies jää toistaiseksi vielä Tampereelle hoitamaan asioita. Meidän suhde on mennyt melkoista vuoristorataa, joten päätettiin, että otetaan nyt hieman etäisyyttä ja laitetaan nyt asiat kerralla kuntoon. Meitä odottaa pieni kaksio rauhalliselta alueelta eli vajaan kuukauden päästä pitäisi kimpsut ja kampsut pakata ja pakata muuttoauton kyytiin. Tarkoitus olisi nähdä mieheni kanssa mahdollisuuksien mukaan viikottain tai vähintäänkin joka toinen viikko, reissataan vuorotellen tätä väliä ja molempien luokse hommataan pojalle kaikki tarpeellinen, jotta minun ei tarvitse sitten kantaa  mitään ylimääräistä. Emme siis ole missään nimessä nyt eronneet vaan tämä on nyt tilaisuus kuulostella omia fiiliksiä ja tulevaisuuden suunnitelmia ja sitten katsotaan kuinka saadaan ne sitten yhdistettyä. Toiveena/haaveena olisi, että vuoden taikka kahden sisään asusteltaisiin jo saman katon alla. Sitä en osaa sanoa, että jäädäänkö Tampereelle vai Kuopioon vai repäistäänkö ja otetaanko uusi alku jossain aivan uudessa paikassa.

Erillään olo käytetään omiin juttuihin ja asiohin ja yhdessä ollessa otetaan kaikki irti perheajasta ja hoidetaan meidän suhdetta ja korjataan asioita. Tilanne on samanaikaisesti rankka ja kamala, koska en ikinä ajatellut, että asuisimme jossain vaiheessa eri osoitteissa, mutta samalla kihisen jännityksestä, koska tämä on aivan uusi alku meille ja saadaan repäistyä itsemme tästä nykyisestä tilanteesta ja ollaan jälleen askel lähempänä yhteisiä unelmia ja haaveita.



Lisäksi meidän kolmen koiran lauma tulee kutistumaan kahteen. Meidän nuorin koira Ava on alkanut osoittamaan selkeitä merkkejä, että siitä ei ole elämään koiralaumassa taikka lapsiperheessä. Jatkuvasti koirilla pieni jännitystila ja yhteenotoilta ei voi välttyä ja itse joutuu olemaan myös silmät selässä, että ehtii puuttua mahdollisiin tappeluihin. Ava oli jo kokeilussa kodissa, jossa oli uroskoira, mutta senkin kanssa tuli tappelu joten uudessa kodissa ei voi olla lainkaan muita koiria. Lisäksi lapset ovat ehdoton ei, koska Ava kiihtyy niistä samantien ja kokoajan saa vahtia ettei lapset mene Avan lähelle. En uskalla ottaa sitä riskiä, että kun Milo kasvaa niin se jää joko koirien välisten tappelun väliin tai Ava nappaa Miloa, jos hän menee ottaa esimerkiksi koirien lelun tms. Nyt jännitetään, että mistä uusi koti löytyisi, sillä monella osaavalla koiraihmisillä on jo entuudestaan muita koiria. Onneksi tässä on kuitenkin vielä hetki aikaa löytää uusi koti ja moni auttaakin näissä etsinnöissä.


Muuten menee todella hyvin. Rakastan tätä vauva-arkea ja Milon kanssa puuhailua. Tänään tuli mittariin jo 11vkoa ja aika menee aivan liian nopeasti ja minun vauva alkaakin olla jo jäntevä minimies. Yöt menee nykyään hyvin, poika  nukahtaa illalla kymmenen ja yhdentoista välillä ja aamulla heräilee siinä yhdeksän kieppeillä. Yöllä M herää tankkaamaan kaksi kertaa muutaman minuutin pikatankkaukset. Päivät sujuu leikkien, tissitellen ja itselle saan hyvin omaa aikaa kun Milo nukkuu päikkäreitä tai mies leikkii ja puuhaa pojan kanssa. Vielä en voi pahemmin mihinkään lähteä ilman Miloa, koska tutti ja tuttipullo on Milolle ehdoton ei ja vain tissi kelpaa. Tämä ei minua kuitenkaan haittaa, koska ei tämä vauva-aika ikuisuutta kestä ja minulle riittää pienet omat hetket arjen keskellä. Tärkeintä on aika pojan ja miehen kanssa <3

Mutta nyt pitäisi lähteä ruuan laiton pariin ja sen jälkeen suunnataan Milon kanssa kaverini luokse käymään.