12/29/2016

Pastasalaatti

Tämä pastasalaatti oli yksin meidän joulun suurimmista suosikeista. Tämä oli maistunut kaikille hyvin myös äitini luona. Vaikka tämä olikin meillä joulupöydän tarjottavana, sopii se niin arkeen kuin juhlaan ja ohjetta on todella helppo muutella omaan makuun sopivaksi. Kuvaa valmiista annoksesta ei ole, koska tälle kävi niinkuin muillekkin ruuille... Se kerkesi hävitä ennen kuin ehdin/muistin ottaa kuvaa.

Pastasalaatti
6 annosta

500g pastaa
1pss kinkkusuikaleita
1pkt pekonia
1,5dl pienennettyjä suolakurkkuja
250g miniluumutomaatteja
oman maun mukaan tuoretta persiljaa ja ruohosipulia

Kastike
1prk kermaviiliä
0,5dl majoneesia
2rkl valkoviinietikkaa
1dl suolakurkkujen lientä
1,5rkl sinappia
mausteeksi ripaukset pippuria,paprikamaustetta ja valkosipulijauhetta

1. Keitä pasta ohjeiden mukaan, sillä välin paista pekoni. Puolita tomaatit.
2. Sekoita hyvin jäähtynyt pasta, pekoni, kinkkusuikaleet, suolakurkut ja tomaatit keskenään. Lisää pieneksi silputtu persilja ja ruohosipuli.
3.Sekoita kaikki kastikkeen ainekset huolellisesti. Sen jälkeen sekoita se salaattiin.
4. Anna maustua yön yli jääkaapissa kannellisessa astiassa.
5. Nauti hyvässä seurassa tuoreen patongin kanssa.

12/27/2016

Joulukuulumiset

Joulu tuli, oli ja meni. Ja se oli kerrankin juuri sellainen, kuin mitä suunniteltiinkin. Halusimme viettää rauhallisen perhejoulun ihan vain kotosalla. Aamulla heräiltiin pitkästä aikaa koko perhe yhdessä syömään aamupuuroa. Milollekkin olisin halunnut keittää riisipuuroa, mutta mistään ei löytynyt suolatonta kaura-tai riisimaitoa. Joten vaihdettiin sitten puuro Milon lemppariin eli Valion puolukkapuuroon. Mutta toimi se näinkin. Pitkästä aikaa koko aamun pyöri jouluiset lastenohjelmat taustalla. Moneen vuoteen en ole niitä jaksanut katsoa.

 Alkuperäisin suunnitelman mukaan ihan vaan kolmestaan, mutta äiti pyysi meitä käymään siellä. Ensin meinasimme, että käymme siellä syömässä ja saunomassa, mutta todettiin, että meidän ruokamäärä on niin järkyttävä, ettei viitsitty täyttää mahojamme yhtään muualla. Jotenka kävimme vain viemässä/saamassa lahjat ja kahvittelemassa. Milo sai ihanan pulkan, kirjoja ja pillimukin. Minä sain upean rannekellon, cubuksen lahjakortin, sekä ihanan pussilakana setin.

Äitini luona käynnin jälkeen tulimme kotiin valmistelemaan jouluruuan loppuun. Olimme kuitenkin jo siinä vaiheessa niin nälkäisiä, että söimme kinkkua välipalaksi ja Milo sai smoothieta. Availimme sitten ruokaa odottelessa paketit. Miehelle olin ostanut yöhousut ja suomileijona kaulakorun, joka oli todella tykätty. Milon pakettimäärä oli aivan valtava. Sieltä löytyi mm. keinutraktori, leluja, vaatteita, kuulosuojaimet yms. Aivan ihania lahjoja, joista jokaiselle on käyttöä. Mieheni minulle ostama paketti seikkailee tällä hetkellä postissa. Ja sieltä on tulossa jotain todella ihanaa! Pakettien jälkeen siirryttiin jouluruuan ääreen. Meiltä löytyi pöydästä kinkkua, maksa-ja porkkanalaatikkoa, pasta-ja italiansalaattia, lohta, coctailpiirakoita, limppua, lihapullia ja nakkeja. Milon annokseen pääsi lohta, kasviksia, keitettyä kananmunaa, lihapullia ja erilaisia naksuja. Kaikille maistui ruoka oikein hyvin ja sitä riitti monelle päivälle. Niinkin hyvin, että nyt ajatuskin jouluruuista etoo. Kuvaahan kattauksesta ei tietenkään ole, koska nälkäisenä ahmattina ei kamera käynyt mielessäkään.

Ilta menikin uusilla leluilla leikkiessä, leffoja katsellessa ja ihan vain nautittiin perheajasta. Kerrankin ei ollut mitään kiirettä mihinkään tai jaksettu murehtia mistään. Ainut vika tässä joulussa oli se, että se meni aivan liian nopeasti ohi ja joulusauna jäi uupumaan. Nyt me ollaankin sitten muutama päivä Milon kanssa kaksin. Käytetään se aika siivoamiseen, lenkkeilyyn ja kavereiden näkemiseen. Ja viikonloppunahan sitten onkin jo uusi vuosi ja uudet kujeet!


12/22/2016

Milo ja koirat

Meillähän on siis tällä hetkellä kaksi koiraa, Kirppa ja Trixie. Ennen Miloa ainoastaan Trixie oli tottunut pikkulapsiin, Kirppa nähnyt niitä muutaman kerran. Siksi hieman jännittikin, että kuinka koirat reagoivat, kun vauva tuli taloon.

Ennen ajattelin aina mustavalkoisesti, että koiristahan ei luovuta lapsen takia (tai oikeastaan minkä muunkaan syyn takia) ja että koiralla on oikeus puolustaa itseään. Edelleen jollain tapaa ajattelen näin, mutta tässä asiassa on oikeasti todella paljon harmaata aluetta. Ensinnäkin, mehän luovuimme meidän nuorimmasta koirasta Avasta. Ava oli äärimmäisen terävä, vilkas, pehmeä ja melko epävarma koira. Avalla alkoi tulla jo hieman hölmöilyä, kun olin raskaana, mutta pistin sen ajanpuutteen piikkiin. Asiat menivät kuitenkin todella paljon pahemmaksi Milon syntymän jälkeen. Alkoi tuolla hyökkäilyä meidän perheen muita koiria kohtaan, todella häiritsevää haukkumista ja levotonta käyttäytymistä ja pahin oli, kun Ava osoitti lievää hyökkäävyyttä kylässä olleita pikkusisaruksiani kohtaan. Päätimme, ettemme ota mitään riskejä ja lisäksi ei ollut enään aikaa/motivaatiota lähteä ratkomaan kaikkia ongelmia ja en ole varma olisiko niistä päässyt edes yli, sillä Ava stressasi niin paljon Miloa ja meidän hektistä arkea. Ava pääsi siis aivan ihanaan uuteen kotiin ja siellä onkin mennyt todella hyvin.

Tämän jälkeen meillä arki helpottui todella paljon. Milo ei ole kertaakaan herännyt enään koirien takia ja meidän vanhemmat koirat ovat taas koti oloissa rauhallisia ja tyytyväisiä, ei tarvitse koiraportteja tai muitakaan erityisjärjestelyitä. Trixien kanssa ei ole koskaan tarvinnut pelätä, että tulisi ongelmia Milon kanssa. Trixie rakastaa lapsia ja heittäytyykin vaan niiden eteen kerjäämään rapsutuksia. Miloa kohtaan Trixie on melkoisen välinpitämätön, koska eihän siitä vielä ole rapsuttajaksi tai leikkikaveriksi. Nyt ryömimään oppinut Milo on keksinyt koirien jahtaamisen ja sitkeästi koirat jaksavat väistellä Miloa. Trixie on oppinut menemään makkariin nukkumaan, jos haluaa olla rauhassa.

Kirppa taas oli iso kysymysmerkki, koska nuorempana Kirppa oli tosi arka vieraita kohtaan ja vierasti etenkin lapsia. Lisäksi oman bonuksensa toi se, että on aikanaan napsinut liian vilkkaita lapsia. Alusta asti teimme Kirpalle selväksi, että Milon lähelle ei ole asiaa, ellemme pyydä sitä luokse ja tämä toimikin siihen asti, että Milo lähti liikkeelle. Kirppa pääsääntöisesti välttelee Miloa, mutta pari kertaa on nyt mennyt haistelemaan ja tykkää nuolla etenkin Milon varpaita. Eli asiat ovat paljon paremmin kuin ajattelimme. Kirppa on kuitenkin pari kertaa murahtanut Milolle, kun on herännyt siihen, kun Milo onkin ollut jo melkein nappaamassa nenästä tai hännästä. Ennen ajattelin, että tottakai koira saa puolustautua, mutta... Kun se oma lapsi vihdoin syntyi niin ehei, ei todellakaan. Murahduksesta on Kirpalle seurannut todella napakka komennus ja toiseen huoneeseen pienelle jäähylle ja tämä on tehonnut hyvin. Kirppa on oppinut menemään sivummalle nukkumaan, jos haluaa olla rauhassa.

Tietenkään ei lapsi saa kiusata koiraa ja opetammekin Milolle, kuinka eläimiä kohdellaan. Mutta silti lapsista ei voi koskaan tietää. Ja olen sit mieltä, että oman perheen jäseniä kohtaan ei saa osoittaa tälläisiä merkkejä. Enhän minä hyväksy sitäkään, että minulle muristaan tai pöristään missään tilanteessa, joten en todellakaan hyväksy, että lasta kohtaan on mitään hyökkäävyyttä. Lapsi tulee ensin ja sitten vasta koirat, vaikka ovatkin rakkaita perheenjäseniä.

Kuitenkin arki on meillä helppoa, koirat tietävät paikkansa ja Milokin alkaa jo menettää enimmän  mielenkiinnon koiria kohtaan. Minua ei pelota, että kumpikaan koirista tekisi mitään Milolle, mutta silti emme koskaan jätä koiria ja Miloa keskenään, se olisi silkkaa typeryyttä. Ainoastaan välillä harmittaa pienoinen ajanpuute, mutta koirat vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, vaikka tavoitteellinen treenaaminen on toistaiseksi jäänyt. Tällä hetkellä koirien arki on päivittäisiä pitkiä lenkkejä, koirakavereita, rapsutuksia ja pieniä extraherkkuja, joita Milo kovin innokkaasti jakaa omalta lautaseltaan koirille :D



12/21/2016

Vauhdikas alkuviikko

Sillon, kun kävin vielä töissä, ajattelin että kotiäitinähän minulla on aikaa, vaikka mihin. Eipä vaan sitä aikaa tunnu olevan sen enempää, itseasiassa oma aika on vähentynyt huomattavasti. Mutta eipä se haittaa, suurin osa näistä "kiireistä" on ihan itse aiheutettuja ja rakastan tätä elämänvaihetta kun saan olla Milon kanssa kotona. Ton ympäriinsä viilettävän minimiehen seura on maailman parasta ja ei mene päivääkään ilman hassuja sattumuksia tai uusien asioiden oppimista.

Milo tuli sunnuntai-iltana kipeäksi. Kuumetta oli jonkin verran ja nenä oli ihan tukossa. Särkylääkkeestä ja nenäfridasta huolimatta Milo oli ihan raasu ja nukkuikin koko yön sylissäni. Itse istuin sitten pylly puutuneena sohvannurkassa, puhelinta selaillen ja välillä torkkuen. Aamulla Milolla oli vielä vähän kuumetta, mutta onneksi se laski aamupäivän aikana.

Maanantaina me käytiin tekemässä viimeiset jouluruokaostokset. Tai niiden piti olla viimeiset, mutta kilometrin mittaisesta kauppalistasta huolimatta, vaikka mitä unohtui, eli tiedossa on vielä yksi kierros tuolla ruuhkan keskellä. Kaupassa tuli kerrankin positiivinen yllätys. Olin varautunut, että kärryllinen ruokaa olisi niellyt ainakin 80-100 euroa, mutta menikin vain vajaa 50e. Heti huomaa eron, kun jaksaa kirjoittaa sen ostoslistan ja kiertää kauppoja edes vähän tarjousten perässä. Lisäksi kaverini tuli käymään Kuopiossa ja sovittiin, että käydään yhdessä Matkuksessa. Ajattelin, että siinä on sopivasti kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jouluostokset tosi hyvässä seurassa. Alunperin piti ottaa Milokin mukaan, mutta lähtövaiheessa huomattiin, että Milolla alkoi kuume jälleen nousta. Milo jäi sitten miehen kanssa kotiin. Itseäni hieman jännitti, kuinka kotona pärjäillään, koska he eivät ihan hirveästi ole olleet ihan kaksin kotona ja kipeänä Milo kaipaa melko tiuhaan maitoa. Mutta vielä mitä, kotiin tullessani Milo heräsi iltapäikkäreiltä ja täällä oli vaan leikitty ja herkuteltu poissaoloaikani. Kyllä se isikin osaa, vaikka hoitaakin jotkin tilanteet erilailla kuin minä. Sain siis tehtyä viimeisetkin lahjahankinnat rauhassa ja höpöteltyä tyttöjen juttuja.

Eilen herättiin Milon kanssa jälleen sohvalta. Aamulla olikin aikainen herätys, koska Milolla oli heti aamulla kahdeksän jälkeen korvalääkäri. Tämä oli kontrollikäynti edelliseenn korvatulehdukseen. Vähän pelotti, että löytyykö sieltä jälleen uusi korvatulehdus, itkuiset yöt viittasivat hieman siihen. Mutta pelko oli onneksi turha ja täysin terveet korvat. Samalla reissulla käytiin hoitamassa sitten hieman asioita, kun Milokin oli jo sen verran pirteän oloinen. Päivällä päätin pitää kunnon siivouspäivän ja mies lähti Milon ja koirien kanssa pois jaloista. Poppi soimaan ja imuri heilumaan. Rakastan sitä, kun saan siivota ja järjestellä ihan rauhassa. Kuitenkin, kun olin saanut siivouksen loppuun, tuli todella hölmö olo kun koti oli aivan liian hiljainen. Keksin kaikkea pientä puuhasteltavaa siihen asti, että sain mun miehet ja koirat takaisin. Ilta meni perheen kanssa touhutessa ja käytiin hakemassa mun ärrälle saapunut planneri ja illalla rennosti teen momia ja Milon iltahommia. Illalla meni kolmisen tuntia, että sain Milon nukkumaan ja kyllä se sitten nukkuikin, nimittäin 00-7.30 yhdellä heräämisellä!

Tänä aamuna olikin sitten pirteä mama. Aamulla leikittiin, aloitin tämän postauksen ja katselin Kardashianit samalla, kun Milo nukkui aamunokoset sylissäni. Aamu-unien jälkeen ohjelmassa oli joulutorttujen leipominen, käytiin lenkillä ja sen jälkeen kotiin pikasuihkuun ja Milolle lounasta nassuun. Siitä suunnattiin hakemaan mun pikkusisko kyytiin ja autoin häntä etsimään äidilleni joululahjaa. Pieni tuskastuminen meinasi jo tuolla ruuhkassa tulla,  mutta onneksi löytyi se, mitä etsittiin ja Milokin oli superkiltisti koko reissun ajan. Kotiin päästessämme muistin, että yksi hoidettava asia oli unohtunut, joten Milo miehelle ja itse hurautin lähikauppaan hoitamaan unohtuneen asian. Ja illallahan jouduin sitten uudestaan vielä ajelemaan siellä mutkan, koska en tietenkään muistanut mitään kahvia samalla reissulla ostaa. Vauhdikas päivä takana, vaikka ohjelmassa ei ollut mitään erikoista. Äsken kippasin pinnasänkyyn väsyneen pikkusankarin ja nyt on hetki omaa aikaa.

Loppuviikko on onneksi rauhallisempi, leivontaa ja ruuanlaittoa, mutta se on onneksi hommaa mistä nautin. Mutta lauantaina alkaa sitten totaalinen rentoutuminen ja rauhallisen joulun viettäminen! :)


12/20/2016

Happy Planner

Vihdoin se on täällä! Nimittäin ostamani happy planner. Minulla on aina ollut monenlaisia kalentereita ja monesti vaihtunutkin kesken vuoden, kun olen löytänyt jonkun uuden vielä kivemman. Pari vuotta vakkarikalenterinani toimi Paulo Coelhon kalenterit, jotka miellyttivät kovasti värikkyydellään. Tykkään kuitenkin piirtää ja tuunailla ja nämä kalenterit eivät jotenkin istuneet siihen hommaan ollenkaan.

Ostinkin ensin itselleni tigeristä neljän euron päiväkalenterin, mutta jotenkin en tykännyt siitä että aukeamalla oli vain kaksi päivää. Jotenka aloin vertailemaan eri plannereiden väliltä ja happy planner vaikutti kiinnostavimmalta. Kuitenkin näin joulun alla mietitytti se, että raaskinko "tuhlata" omiin juttuihini näin paljon rahaa, olihan minulla jo tigeristä ostettu kalenteri. Mutta sitten minulle tarjottiin kalenterimania fb ryhmässä edullisesti hp:tä ja pienen juupas-eipäs jahkailun jälkeen mies käski minun tilata sen ja samalla hän lupasi tilata siihen kannet joululahjaksi. Vielä, kun osaisin nyt päättää, että minkä väriset haluan.

Mutta nyt kun sain plannerin hyppysiini, niin ei kaduta pätkääkään! Se on aivan ihana. Siinä on selkeä kuukausi näkymä ja viikko on sopivasti yhdella aukeamalla. Kuun lopussa on aina kooste kyseisestä kuukaudesta. Lisäksi muunneltavuus ja värit ovat minun mieleeni. Täytyy siis sanoa että tämä oli kyllä täydellinen hankinta ja mikä parasta, sen sai otettua heti käyttöön, eikä tarvinnut odottaa ensi vuoden alkuun!




12/18/2016

Tavallista elämää

Sairastuvalta jälleen päivää, Pikkuhiljaa voisi blogin nimen vaihtaa sairastuvan elämäksi. Täällä ollaan taas nuhakuumeen kourissa. Ensin oltiin taas minä ja mies, Milolla muutama levoton yö takana ja tänä aamuna kuumemittari näytti jo 38,1. Päivän suunnitelmat uusiksi ja vietettiin pyjamapäivä kotona. Käytiin tosin pieni lenkki, että Milo sai nukuttua univelkaansa pois.

Muuten meillä on ollut melkoista haipakkaa. Tehtii kotona vihdoinkin kunnon suurjoulusiivous. Paikkojen pesusta mattojen tamppaukseen. Tosin tuntuu, että tuo mattojen tamppaus oli ihan turha projekti, koska Kirpalla jatkuu edelleen kamala karvanlähtö ja meidan karvamatot imee kaiken itseensä. Ei auta koiran jatkuva harjaaminen ja imurin heiluttaminen, menee tunti ja matot näyttää siltä kuin niitä ei olisi koskaan siivottu. Siivousviikonloppu päättyi kaverin lapsen synttäreihin, jotka oli toteutettu aivan ihanasti frozenteemalla. Jotkut vaan osaa suunnitella ja toteuttaa tuollaisia ihanuuksia. Mutta eiköhän ne omatkin taidot pikkuhiljaa kartu, kun pääsee Milolle järjestelemään juhlia.

Käytiin myös pikavisiitti Tampereella. Koko aika menikin siellä paikasta toiseen juoksemiseen, kun piti kaikki sukulaiset käydä moikkaamassa. Mutta eipä se haittaa, ihanaa nähdä kaikkia. Milokin nauttii, kun saa olla joka paikassa huomion keskipisteenä. Auto oli Kuopiosta lähtiessä aivan täynnä tavaraa, kun oli joululahjoja mukana ja ajateltiin, että kotimatkallahan auto on sitten huomattavasti tyhjempi. Mutta vielä mitä, kaikillahan oli Milolle joululahja mukaan ja auto olikin entistä täydempi. Meidän auto on muutenkin tuollainen melko pikkuinen, joten saa omata melkoiset tetristaidot, että koko meidän komppania tavaroineen mahtumaan aina kyytiin. Jos sitä vaikka voittaisi joskus lotosta niin saisi sen isomman auton.

Reissun jälkeen ollaan nautittu ihan vaan kotona olosta ja tehty hankintoja joulua varten. Muutama juttu vielä puuttuu, mutta ne käydään huomenna ostamassa. Lisäksi huomenna yksi parhaista ystävistäni tulee käymään täällä, tiistaina on Milon korvakontrolli ja keskiviikkona käydään viemässä vauvanvaatteita seuraavalle käyttäjälle. Eli kaikkea mukavaa puuhaa ennen loppuviikon kohokohtaa eli joulua!


12/17/2016

Simppelit joulukortit

Tänä vuonna tein hyvin simppelit joulukortit ja nämä ehtii vielä jokainen mattimyöhänenkin tekemään.

Tarvitset vain vaaleita korttipohjia, ruskeaa maalia, kultainen ja punainen kynä, askartelusilmiä ja neniksi poroille joko punaiset timantit tai sitten askarteluhuovasta voi leikata sopivat nenät. Näissä korteissa ei kauaa nokka tuhise ja lapsetkin on helppo ottaa mukaan näiden askarteluun. Rahaa tarvikkeisiin meni 15€ ja sillä summalla olisi tehnyt 40korttia.



12/11/2016

Meillä sanotaan ei unikoululle

Otsikko kertookin  jo kaiken.

Kerroimme Milon nukkumattomuudesta edellisessä neuvolassa. Meillehän sitten välittömästi annettiin iso nippu lippuja ja lappuja koskien unikoulua. Myös lääkäri ohjeisti, että ilman muuta tämän ikäiselle unikoulu. Jo kuulemma puoli vuotiaalle voi pitää. Pyysin sitten ohjeet mahdollisimman lempeään unikouluun ja saimme ohjeet tassutteluun.

Hyvin yksinkertaistetusti (onko tämä edes mikään sana?) siihen kuului:
-selkeä päivärytmi
-paljon kiinteää ruokaa päivisin
-ei saa nukuttaa enään rinnalle
-nukahtaminen vain omassa sängyssä
-yöllä kun vauva herää, ensin odotetaan hetki, että loppuuko itku. Jos se ei riitä niin laitetaan käsi vauvan päälle, tämän jälkeen silitellään voimakkaasti ja jos itku menee hysteeriseksi, vauva nostetaan syliin pystyasentoon. Heti kun rahoittuu, niin takaisin pinnasänkyyn. Ja tätä toistetaan tarvittaessa. Ja syliin ei saa nukahtaa.
-Mielellään ei saisi jutella tai ottaa "turhaa" kontaktia vauvaa.

Noh, kuinkas meidän kävi?


Milo oli valvonut varmaan jo viikon, heräillyt yöt vähintään puolen tunnin välein. Päätimme sitten, että nyt on pakko tehdä asialle jotain. Noudatimme päivärytmiä pilkulleen,tässä ei ollut ongelmaa, koska meillä on tosi hyvä päivärytmi ollut jo pitkään. Illalla aloin sitten nukuttamaan hyvin väsynyttä vauvaa. Milo melkein nukahti rinnalle, mutta sain sen vietyä puolihorroksessa nukkumaan ja sinne onneksi sitten sammahtikin.

Milo nukkui harvinaiset kaksi tuntia putkeen ja heräsi sitten itkemään. Odottelin pari minuuttia, mutta itku vain yltyi. Käden pitämisestä mahan päällä ei mitään hyötyä, kuten ei myöskään silittelystä. Nostin Milon syliin, yritin lohduttaa, silittää, halata, hyräillä ja ties mitä kaikkea, mutta rintaa en antanut. Milo vain itki ja itki, välillä huuto taukosi ja ohjeiden mukaan laitoin milon takaisin sänkyyn. Ja sama alkoi heti uudestaan, Milo huusi niin, että meinasi oksennus tulla. Kaksi tuntia jaksoin taistella ja sen jälkeen (vaikka tämä erityisesti kiellettiin ohjeissa) luovutin ja otin Milon syliin ja annoin rintaa. Samantien Miloa rauhottui, hali minua ja nukahti hymyillen ja nukkui minun kainalossani monta tuntia putkeen. Tämä sai minut havahtumaan, että ei näin pienen tarvitse, eikä välttämättä kuulukkaan osata nukkua/nukahtaa yksin. Milo selvästi tarvitsee vielä paljon läheisyyttä ja huomiota ja se on ihan okei. Joo, kyllä paremmat yöunet olisi ihan kivat, mutta tämä vauva-aika on niin lyhyt ja päätin etten stressaa tästä nukkumisesta. Nukun sitten enemmän päivällä. Lisäksi en halua luopua tissille nukuttamisesta, koska se on yksi ihanimmista asioista.

Tämän kokeilun jälkeen pari yötä oli erityisen kamalia. Mutta kummasti vaan, kun päätin etten stressaa asiaa niin yöt on parantunut pikkuhiljaa, vaikka imetän öisin ja annan Milon nukahtaa siihen. Viime yönäkin Milo heräsi vain kolme kertaa, nukahti nopeasti uudelleen ja aamulla nousi sitten isin kanssa ja tää mamma sai jäädä nukkumaan. Milo suostui jopa nukkumaan aamupäikkärit iskän kanssa. Ja luulen, että tämä viime viikkojen kukkuminen johtuu hampaiden tulosta ja liikkeelle lähtemisestä ja tasoittuu pikkuhiljaa.

Eli  me mennään edelleen Milon tahtisesti päivä kerrallaan ja nautitaan tästä vauva-ajasta ilman stressiä ja turhia itkuja.

Ja kyllä, unikoulu varmasti toimii joillekkin ja en näe siinä mitään väärää, jos sen pystyy toteuttamaan huudattamatta vauvaa. Meillä ei oltu vielä valmiita näin isoihin muutoksiin ja myös sekin on ihan okei :)

12/04/2016

Meidän päivä

Itse olen aina tykännyt lukea muiden ihan tavallisesta arjesta, joten päätin toteuttaa ensimmäistä kertaa meidän päivä- postauksen. Tämä on torstai-illasta perjantai-iltaan. Kuvituksena on puhelimella otettuja kuvia päivästä. Kamerakin oli mukana, mutta se pysyi koko päivän hoitolaukussa.


21.30 Milo nukahti vain tunnin nukutusurakan jälkeen. Aiempina iltoina kyseinen homma saattoi viedä kolmekin tuntia. Päätin kokeilla pitkästä aikaa Milolle unipussia ja se toimi. Milo jäi tyytyväisenä omaan sänkyyn nukkumaan. Itse jaksoin katsoa 10minuuttia call the midwife-sarjaa ennen kuin itse menin myös nukkumaan.

00.00-00.24 Ensimmäinen herätys ja imetys. Samalla otin Milon viereeni nukkumaan, ettei tarvitsisi koko yötä juosta taas edestakaisin. Plus sängyllä on mukavampi istuskella imettämässä kuin jumppapallon päällä. Ja makkarissa on niin kylmä, että pakko pukea hupparit ja kaikki ja siltikin väsyneenä tuntuu että paleltaa.

00.45-00.59 Toinen herätys/imetys

01.51-02.12 Kolmas ...

03.36-03.55 Neljäs...

04.49-05.22 Viides...

06.33-07.03 Kuudes...

07.15 Herätys. Ja tämä oli rauhallinen yö, ehdin jopa nukahtamaan imetysten välillä... Heräiltiin Milon kanssa rauhassa, köllöteltiin sängyssä ja sen jälkeen mentiin yhdessä aamupalalle. Koirat sai käydä sillä välin pikapissalla. Kummallekkin puuroa ja itse lisäksi pari leipää ja varmaan litra kahvia. Meillä oli vähän kiire aamu ja Milo kulki koko aamun mukanani, kun tein aamuhommia.

09.00 Vietiin koirat vartin pikaulkoilulle.

09.20 Odoteltiin jo pysäkillä bussia ja ehdimme juuri sopivasti kymmeneksi tuomiokirkon seurakuntatalolle, missä oli vauvakerho. Milo nukkui aamupäikkärit bussimatkalla.  Käytiin tässä kerhossa nyt ensimmäistä kertaa. Monesti on ollut tarkoitus mennä, mutta aina on tullut jokin este. Nyt onneksi päästiin ja olikin mukavaa pitkästä aikaa. Milokin viihtyi kun oli uusia ihmisiä ja leluja.

12.00 Kerho loppui ja hypättiin kahdentoista bussiin ja lähdettiin minun äitini luokse käymään. Siellä Milo söi välipalaa ja  leikki Mocca-koiran kanssa. Minä sain juoda rauhassa kupin kahvia ja syödä liian monta palaa aivan ihanan makuista taatelikakkua. Sillä välin, kun muut kävivät kaupassa, Milo nukkui puolen tunnin päiväunet minun sylissä.

15.30 Lähdettiin pikkuhiljaa äitini kyydillä kotiin. Milo oli sen verran väsynyt ja kiukkuinen, ettei yhtään huvittanut kokeilla enään onnea bussilla matkustamisen suhteen. Milo nimittäin monesti kyllästyy bussissa, kun siinä kestää niin kauan ja loppumatkat kamalaa huutoa. Ja sopivasti Milo nukkui automatkan kotiin.

17.00 Oltiin kotona. Koirat kävivät pissalla taas pihalla. Me  Milon kanssa syötiin kunnon ruoka. Ruuan jälkeen siivosin keittiön.

17.30 Lähdettiin koirien kanssa puolentunnin pikkulenkille ennen emmerdalen alkua.

18.00 Katseltiin telkkaria, leikittiin, touhuttiin yms...

19.30 Iltapuuro, kylpy ja Milon iltahepulit. Koirat pääsivät vielä iltapissalle ja saivat ruuat.

20.20 Iltaimetys, itse katselin samalla netflixistä sarjoja.

21.45 Milo vihdoin nukahti ja tämä mamma jaksoi nauttia omaa aikaa reilu vartin, ennen kuin nukkumaanmeno vei voiton.


Tässä oli meidän ihan tavallinen peruspäivä. Ainoastaan päivän pitkä lenkki koirien kanssa jäi uupumaan, kun ei pitkän päivän jälkeen jaksettu sen pidemmälle lähteä. Yleensä käydään jo heti aamusta parin tunnin lenkki, jolloin Milo saa samalla nukkua aamupäikkärit. Kerhopäivinä jää yleensä välistä, jos ollaan kaksin kotona. Mies siis on nyt reissussa, joten minun vastuulla oli nyt kaikki. Mutta ihan tavallista vauvaperheen arkea meillä elellään :)

11/28/2016

8kk neuvola





Paino 8340g (7980g)
Pituus 70,1cm (67,5cm)
Pipo 46,8cm (44,8cm)

Tänään oli Milon 8kk neuvola. Tällä kertaa olikin taas lääkärineuvola. Alkuun otettiin tuttuun tapaan mitat, joissa ei mitään erikoista. Milo kasvaa tasaisesti -1 käyrällä ja juuri sopivan kokoinen ikäisekseen. Lääkärin tarkastuksessakin kaikki oli hyvin, korvia ei vielä tarkistettu tulehduksen jäljiltä, koska kuuri loppui vasta muutama päivä sitten. Meitä oli itseämme hieman mietityttänyt Milon alaselässä oleva jälki. Siinä on ollut sellainen punertava "hankauma" syntymästä lähtien, mutta nyt viime ripulin aikana siihen tuli kamala vesikello ja nyt siinä on iso rupi. Lääkäri sanoi, ettei nyt pysty siitä muuta sanomaan kuin, että tulehtunut se ei ainakaan ole. Hän epäili, että se saattaisi olla mansikkaluomi. Koskaan aikaisemmin en ollut edes kuullut sellaisesta. Onneksi jokatapauksessa vaarattomasta asiasta on kyse. Se tarkistetaan kuitenkin seuraavalla kerralla kaiken varalta, niin saa tämä äiti taas mielenrauhaa.

Lisäksi otimme puheeksi Milon levottomat yöt. Keskustelimme vaihtoehdoista ja terveydenhoitaja ja lääkärikin olivat sitä mieltä, että hyvin voisimme aloittaa lempeän unikoulun. Pikkuhiljaa alkaa oma jaksaminen päivisin olla vähissä, kun koko yö menee imettäessä ja edestakaisin rampatessa. Milo nukkuu tällä hetkellä 1-1,5h pätkiä. Tämäkään ei niin haittaisi, jos onnistuisi nukkua perhepedissä. Tämä ei kuitenkaan onnistu, koska maito ei kelpaa muuta kuin sylissä ja jos Milo nukkuu vieressä niin hän herää joka kerta, kun toinen meistä kääntää edes kylkeä. Ja tämän lisäksi 120cm sänky ei ole kovin ihanteellisen kokoinen kolmelle hengelle. Kokeilimme myös nyt, että Milo nukkuisi omassa huoneessa, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta öihin. Ainoastaan, joudun kävelemään öisin enemmän edestakaisin ja Milon huoneessa ei ole muuta paikkaa imettää kuin jumppapallon päällä. Pysymme kuitenkin tässä järjestyksessä, koska se helpottaa unikoulun pitämistä. Näillä näkymin aloitamme sen reilu viikon päästä, kun mies palaa reissusta ja on saanut levättyä kunnolla. Koska hän on se joka sen joutuu pitämään. Kirjoittelen unikoulusta, sen pitämisestä ja onnistumisesta jossain vaiheessa tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan kaikki on tosi hyvin ja meillä on neuvolakortinkin mukaan rauhallinen ja suloinen poika. Seuraava neuvola on sitten poikkeuksellisesti jo 10 kuukauden iässä. Sillon pidetään pieni "palaveri" unikoulun onnistumisesta ja tarvittaessa mietitään muita vaihtoehtoja.

11/27/2016

Takaisin blogin pariin

Pitkään aikaan en ole tänne jaksanut kirjoitella, syynä on siihen on ajanpuute. Päätin sitten suosiolla sulkea blogin siksi aikaa, kun ei ole aikaa. Ikävä kirjoittamisen pariin oli kuitenkin kova ja tämä on minun harvoja omia juttuja tässä vauva-arjen keskellä. Milo on edelleen melkoinen tissikirppu ja nyt kahdeksan kuukauden iässä on alkanut kamala eroahdistus. Kokoajan pitäisi olla sylissä tai vähintäänkin äidin tai isin vieressä viihdyttämässä. Onneksi mies kelpaa minun lisäkseni, koska muuten minulla ei olisi mahdollisuutta päästä yksin edes vessaan.

Milo on tässä kirjoitustauon aikana kehittynyt ihan hirvittävän paljon. Isoimpana juttuna on ryömiminen ja Milo kiitääkin kauheaa vauhtia ympäri kämppää. Meillä onkin kotona nyt melkoiset viritelmät, ettei Milo pääsisi vaarallisiin paikkoihin mm. johtoihin. Tämähän sitten ärsyttääkin pientä miestä ja heti kun menee hermot, niin ryömitään minun tai isin puntteja kiskomaan ja huomiota hakemaan. Tämän lisäksi Milo yrittää kovasti nousta tukea vasten polvilleen/seisomaan, ymmärtää sanoja kuten; Milo, äiti, isi, syliin ja heihei. Milo vilkuttaa myös heti takaisin kun sille vilkutellaan.

Nukkuminen meillä edelleen on melkoista taistelua. Heräilyä on edelleen se 3-30 kertaa yössä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut hyväksyä sen, että tämä mamma ei nuku ennen kuin imetys loppuu. Suunnitelmissahan minulla on imettää Miloa vuoden ikään asti ja eihän siihen ole kuin neljä kuukautta aikaa. Eihän se suoraan sitä kerro, että yöt paranisivat, mutta toiveet on korkealla. Nyt yöt ovat muutenkin olleet tavallista pahempia, sillä kahden kuukauden aikana Milolla on ollut kaksi pahaa korvatulehdusta, jotka eivät ole parantuneet ilman antibioottikuuria. Lisäksi meillä on nyt takana reilu kahden viikon sairaskierre koko perheellä. Ensin Milo sai flunssan, josta seurasi korvatulehdus. Tämän aikana koko perhe sai nuhakuumeen. Jos tämä ei vielä riittänyt, niin Milo sai antibiootista kovan ripulin, johon ei edes precosa tuntunut tehoavan. Ja kaiken kruunasi mahatauti, jonka sain ties mistä ja mieshän sai tämän sitten minulta. Nyt aletaan olla onneksi taas terveitä koko poppoo ja päästy taas normaaliin rytmiin. Vielä Milolla on syöminen vähän tahmeaa ja yöllä heräilee vähintään tunnin välein ja minulla maidon heruminen tuntuu olevan melko tiukassa.

Tämän kaiken lisäksi ollaan reissailtu Tampereella ja muuten vietetty kotona ihan tavallista arkea. Ensi viikolla me ollaankin taas sitten näillä näkymin Milon kanssa ainakin muutama päivä kaksin. Sunnitelmissa on nähdä kavereita, käydä ostamassa Milolle pulkka, minun sisko/Milon kummitäti tulee tänne katsomaan meidän kanssa gilmore maratonia ja katsotaan mitä muuta me kaksin pikkumiehen kanssa keksitäänkään :)





9/10/2016

Kun vauvaa ei nukuta

Milo on syntymästään lähtien ollut melko huono nukkuja. Alusta asti nukahtaminen on ollut melkoisen taistelun takana ja nukuttaminen onnistuu ainoastaan tissille. Olemme yrittäneet kaikkemme, että Milo oppisi nukahtamaan itsekseen tai muuten nukuttamalla, mutta turha toivo. Milo on koko tämän 5,5 kuukauden aikana nukahtanut kolme tai neljä kertaa muualle kuin rinnalle ja nekin kerrat ovat olleet melkoisen taistelun takana. Näillä kerroilla Milo on saatu nukahtamaan syliin jumppapallon päällä pomppimalla. Jos Milon yrittää iltaisin laittaa pinnikseen, oli vauva miten väsynyt tahansa, niin alkaa välitön huuto. Ja huudon alkaessa väsymyskin katoaa ja edessa on sitten monen tunnin nukutusurakka.



Päiväunet puolestaan nukutaan sylissä tissi suussa, liikkuvissa vaunuissa tai harvoina kertoina äidin kainalossa tissi suussa. Tähänkin on yritetty, vaikka mitä, mutta Milo herää yleensä sillä sekunnilla, kun vaunut pysähtyy tai Milo lasketaan sylistä sängylle tai sohvalle. Sen jälkeen meillä onkin sitten kiukkuinen pieni poika, koska unet jäävät pahasti kesken.

Näiden lisäksi Milo on alusta asti heräillut 2-15 kertaa yössä. Ensimmäiset neljä kuukautta ensimmäinen unipätkä oli 3-6h ja sen jälkeen alkoi tiheämpi heräily ja tissin kaipuu. Ja tämän ensimmäisen pätkän Milo on nukkunut alusta asti omassa pinniksessään ja loppu yön perhepedissä meidän kanssa. Neljän kuukauden iässä alkoi tiheämpi heräily ja pidempi unipätkä katosi kokonaan. Myös nukkumaan meno siirtyi siitä klo 20-21 -> 22-24. Ja ensimmäinen herääminen tuli yleensä jo tunnin tai kahden päästä nukahtamisesta. Tämän laitoin neljän kuukauden hulinoiden piikkiin, joista olin lukenut mm. imetyksen tuen fb sivuilta. Kuitenkin nämä hulinat vaan tuntuvat pahenevan ja viimeiset kolme viikkoa on suoraan sanottuna olleet aivan kamalia.



Iltatoimet alkavat klo 19.30-20 iltapuurolla, jonka jälkeen iltapesut ja yöpuvun laittaminen. Sen jälkeen alkaakin varsinainen nukuttaminen. Tissiä, rintaraivareita, hytkyttelyä, kikatusriehumiskohtauksia, nukahtamista ja sänkyyn vienti. Ja tämä toistetaan se 3-30 kertaa, kunnes suostuu jäämään pinnikseen nukkumaan. Yleensä menee ainakin se parisen tuntia. Kun vihdoin Milo on jäänyt nukkumaan, ensimmäinen herää puolen tunnin tai viimeistään tunnin päästä, jolloin lyhyt, suunnilleen vartin, tissitauko ja sen jälkeen jatkuu unet.

Äskeinen homma on vielä ihan ok, omaa aikaa ei vaan nykyiseltä jää muuhun iltaisin kuin pikaiseen iltapalaan. Mutta tätä seuraava yö on melkoisen villiä. Milo heräilee yleensä tunnin välein aamuyöhön asti, jonka jälkeen heräillään 15-30 minuutin välein aamun asti. Lisäksi nyt on tullut jokin ihme piristyminen öisin ja valvotaan Milon kanssa yleensä yhden ja neljän välillä parisen tuntia. Tällöin ei kelpaa tissi tai sängyllä makoilu, vaan pitää olla jotain ohjelmaa, muuten alkaa järkyttävä huuto. Lopuksi tissiä ja nukkuminen jatkuu. Lisäksi perhepetikään ei toimi vanhaan malliin, vaan maito kelpaa ainoastaan istualteen imetettynä ja mielellään samaan aikaan hytkytettynä. Yleensä tissittelee tunnin tai puolitoista. Välillä ei nukahda heti tähän, vaan sitten Milo manducaan ja pompitaan jumppapallolla puolisen tuntia ja yleensä siinä vaiheessa viimeistään nukahtaa ja saa laitettua sänkyyn.



Aamulla olo on monesti melkoisen nuutunut ja ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa yön sirkukselle. Onneksi iso kuppi kuumaa kahvia ja reipas lenkki koirien kanssa saa piristymään ja jaksaa taas seuraavan päivän. Vielä tämä menee ja mies vie Miloa välillä vaunuttelee, että saan nukkua pahimpia univelkoja pois. Kuitenkin mielessä käy välillä, että oppiiko tuo pikkumies joskus nukkumaan yhtään paremmin ja jos tämä on normaalia niin millaiset on sitten ne 6kk hulinayöt?

Ennen Milon saantia kuvittelin, että vauvat nukkuu paljon ja hyvin, paitsi jos tulee koliikkivauva. Jotenkin ei käynyt mielessäkään, että vauvaa ei vaan yksinkertaisesti huvita nukkua. Monet kerrat olen myös kuullut, että olen opettanut Milon huonoksi nukkujaksi. Miten vauvaa edes voi muka opettaa mihinkään? Olisiko meidän pitänyt vain huudattaa vauvaa? Toiset taas vihjaili, että Milo ei nuku koska mun maito ei riitä ja pitäisi aloitella vellit ja korvikkeet. Noh, en aloittanut ja nyt Milo saa iltapuuroa ja ihan yhtä huonosti nukkuu.

Mutta eiköhän tämä tästä, vauva-aika menee kuitenkin kuin siivillä ja huono yö unohtuu yleensä siinä vaiheessa kun aamulla kainalossa on hymyilevä ja höpöttelevä vauva.

Onko muita, joiden taloudessa on vähäunisia vauvoja?

9/05/2016

Kuntoprojekti: Elokuun tulokset

Heinä-elokuun vaihteessa päätin, että nyt haluan oikeasti rueta tekemään töitä kropan kuntoon saamiseksi, kuitenkin ottamatta liikaa stressiä asiasta. Raskauden aikanahan painoa tuli n.18kg,
59kg->77kg. Näistä hävisi 10 kiloa suunnilleen kuukaudessa, mutta sitten se pysähtyi siihen. Vaaka näytti sitkeästi 67kg +/-2kg. Etenkin, kun aloitin minipillerit toukokuussa, tuli kammottava turvotus ja painoa alkoi jojoilla. Heinäkuussa katsoin itsestäni kuvaa ja se ei ollut omaa silmää miellyttävä ja päätin, että elokuun alusta aloitan pikkuhiljaa parantamaan tapojani ja tavoittelemaan lähtöpainoa ja vartaloa. En kuitenkaan halua ottaa asiasta mitään hirmuista stressiä ja opettelen nauttimaan itsestäni ja kropastani,

Elokuun ensimmäinen päivä vaaka näytti luvuksi 66,7kg ja tavoitteeksi laitoin että painon pitää mennä 65 puolelle ja niinhän se vaaka näytti viimeinen päivä 65,9kg! 800g oli hävinnyt. Mitään suurta muutosta en huomaa ulkonäöllisesti tai muuten, mutta kertaakaan ei ole vielä synnytyksen jälkeen paino käynyt näin alhaalla ja saavutin tavoitteeni. Muita muutoksia en tehnyt asialle kuin, että säännölliset aamulenkit, päivälenkkien lisäksi ja en enään herkutellut joka päivä, vaikka edelleen usein. Mutta tyytyväinen olen.

Kuvistakin huomaa, että mitään kovin massiivista muutosta ei ole tapahtunut. Maha on omaan silmään hieman kutistunut. Samoin jalat hieman kaventunut, mutta tämän seurauksena selluliitti erottuu entistä paremmin. Mutta suunta on oikea. Pitkään tosin mietin, että kehtaanko julkaista näitä kuvia lainkaan, mutta tässä nämä on. Rehelliset kuvat. Kuvakulmat on hieman erit ja olisi voinut hieman katsoa ettei laput pursua pöksyistä, mutta tätä tämä on meillä. Suuri saavutus jo, että mies jaksaa edes räpsiä jotain kuvia.

Ja älkää antako harvinaisen huonon muokkauksen häiritä liikaa, ei vaan jaksanut panostaa tällä kertaa.




Syyskuun tavoite on saada taas painoa yksi numero alaspäin. Lisäksi tästä viikosta alkaen, vähintään kerran viikossa lyhyt lihaskuntotreeni ja yksi venyttely. Lisäksi edelleen lenkkeilyä.

8/31/2016

5kk neuvola

Maanantaina oli Milon 5kk neuvola. Tällä kerralla oli ihan vain terveydenhoitajan tarkastus ja rokotukset.

Ensimmäisenä käytiin taas samat höpinät kuin mitä joka kerta, koska aina vaihtuu terveydenhoitaja. Milloin on sairaslomasijainen, äitiyslomasijainen ja milloin vain joku sijaisen sijainen.. huoh.. Olisi niin paljon mukavampaa ja helpompaa kuin joka kerta olisi siellä se sama tyyppi joka tietää meidän tilanteen. Tämän terkan pitäisi vissiin onneksi olla nyt useammalla kerralla ja hän vaikuttikin mukavalta ja asiansa osaavalta.

Tällä kerralla Milo pääsi lattialle esittelemään motorisia taitojaan ja on kuulemma ikäisekseen hyvin reipas ja jämerä, vaikka ei vielä liikut mihinkään. Ohjeeksi tuli vain pitää mahdollisimman paljon lattialla suhteellisen kovalla pinnalla, että pääsee kehittämään taitojaan. Tuolla Milo olisikin viihtynyt lattialla vaikka ikuisuuden, kun oli niin paljon kaikkea uutta nähtävää.

Seuraavaksi oli punnitukset, jotka jostain syystä jännittää joka kerta minua. Tällä kertaa nämä aiheuttivatkin suurta stressiä, vaikka terveydenhoitaja lohdutti ja sanoin, ettei vielä kannata huolestua. On kuulemma aivan normaalia 4-6kk iässä, että painon ja pituuden kehitys notkahtaa. Aiemmin Milon paino on noussut 0,5-1,5kg ja pituutta tullut useampikin sentti, mutta nyt oli painoa tullut reilussa kuukaudessa vain 100g ja pituutta 1cm. Heti tuli terkan sanoista huolimatta paska äiti fiillis, vaikka ihan samanlailla olla menty nyt kuin aina. Silti haluan tehostaa nyt imetystä, että saadaan seuraavaan neuvolaan mennessä Milolle vähintään se 500grammaa painoa ja 8 kiloa rikki.

Lopuksi Milo sai rokotukset ja nämä menivät tosi hyvin niinkuin tähänkin asti. Pistosten jälkeen itkeskeli alle minuutin ja sitten taas jo hymyiltiin ja höpöteltiin isin sylissä. Annoin kuitenkin vielä lohtutissiä ennen kotiinlähtöä. Seuraavat rokotukset tulevatkin vasta sitten 1v. neuvolassa.

Loppupäivä meni rauhallisesti, Milo oli hieman uninen, mutta muuten ei tullut mitään sivuvaikutuksia rokotuksista.



8/26/2016

Kesä lähenee loppuaan

Pikkuhiljaa alkaa puista lehdet varista ja ilmassa tuoksuu jo syksyn tulo. Kesä meni todella nopeasti ja tahti ei näytä hidastuvan. Niinhän sitä sanotaan, että vauvavuosi menee todella nopeasti. Milokin on ensi kuussa jo puolivuotias. Nyt elokuuhun on mahtunut taas todella paljon kaikkea, niin hyvää kuin huonoakin.Alkukuusta olimme taas Tampereella käymässä. Tällä kertaa olimme vajaan viikon siellä ja samalla reissulla kävimme sitten Forssan lähistöllä katsomassa isovanhempiani, jotka olivat tulleet pariksi viikoksi Suomeen. Tämä oli lisäksi ensimmäinen kerta, kun he pääsivät näkemään Milon. Päivä mökillä meni todella äkkiä, harmi  vain oli, että Milolle sattui juuri silloin kunnon känkkäränkkäpäivä ja aika meni oikeastaan siihen, että yritin viihdyttää minimiestä. Lisäksi onnistuin sitomaan koirat maa-ampiaispesän päälle, mutta onni onnettomuudessa, että pistoista ei koirille tullut mitään sen vakavampaa. Nyt kuitenkin houkuttelisi päästä mökille ihan oman perheen kesken rentoutumaan muutamaksi päiväksi. Saa nähdä löytyykö mökkeilylle aikaa.



Tampereen reissulla Ava lähti samalla uuteen kotiin Kouvolaan kokeiluun. Tulin siihen lopputulokseen, että on parempi löytää uusi koti. Koirien välillä alkoi olla todella paha jännite ja pieniä yhteenottoja tapahtui melkein päivittäin. Lisäksi Avasta huomasi, että se stressasi vauvaa ja haukkuminen paheni päivä päivältä, vaikka yritin kaikin keinoin kitkeä sitä pois. Tämä aiheutti sen, että Milokaan ei esimerkiksi kahteen viikkoon saanut nukkua kokonaisia päiväunia ja Ava herätti öisinkin vähintään kerran haukkumalla jollekkin olemattomille asioille. Myös lenkkeily väheni pikkuhiljaa ja muut koirat alkoivat jäädä todella vähälle, koska lenkkeily vaunujen kanssa on suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Kun tämän kaiken yhdisti niin mielestäni tein aivan oikean päätöksen. Ava pääsi maalle, uroskoirien kaveriksi ja on kuulemma nauttinut olostaan. Itselläkin on ollut niinn paljon helpompaa arjessa ja on hyvin helpottunut ja hyvä olo, kun koirallakin on nyt vihdoin kaikki hyvin. Mielestäni koiranomistamisen tulee tuoda enemmän iloa ja nautintoa, kuin stressiä, niin koiralle kuin omistajalle. Meidän kaksi vanhempaa koiraakin käyttäytyy jälleen paremmin ja ovat olleet tyytyväisiä pitkistä lenkeistä ja lisääntyneesti huomiosta. Nyt vain jännitetään, että löytyikö nyt kerrasta täydellinen koti Avalle vai jatkuuko etsinnät. Ihan kelle tahansa en Avaa anna, vain paras kelpaa rakkaalle minibelgille.

Tampere reissun jälkeen ollaan oltu Milon kanssa kaksin kotona. Viikko oli yllättävän rankka, koska sairastuttiin molemmat oikein kunnolla. Ensin minulla oli kamala flunssa+kuume, sen jälkeen Milo sairastui ja kun flunssa alkoi vihdoin jäädä taka-alalle sain kaikenhuipuksi mahataudin. Tämä sairaskierre imi voimat melkoisen hyvin ja oltiinkin viikko oikeastaan kotosalla ja välillä käytiin äitini luona. Nyt toivottavasti ollaankin sitten sairasteltu tarpeeksi ainakin tälle vuodelle.

Viikonloppuna uskaltauduttiin kuitenkin käymään kummitätini luona. Kotona tuntui, että seinät kaatuu päälle ja tädilläni oli sopivasti perjantaina vapaapäivä niin ajeltiin sitten sinne. Milokin pitkästä aikaa nukkui automatkat ja perillä olikin sitten aurinkoinen pieni mies. Päivä meni kahvitellessa, kuulumisia vaihdellen ja kirppistellen. Käytiin pieksämäellä sijaitsevalla Feria-kirppiksellä ja sieltä löytyikin muutama kiva juttu. Kotiin löysin kauniin valkoisen norsumaljakon, johon sain tädiltäni kauniin juorukasvin, lisäksi löytyi muumitalo-muumimuki ja Milolle ihana vanha satukirja. Nämä maksoivat yhteensä vain vähän reilu 11 euroa. Kaiken kukkuraksi tädilläni on ylimääräinen tv-taso, jonka saan, kunhan saan siihen kuljetuksen järjestymään. Tämän ansiosta saan nyt olohuoneen järjestyksen uusiksi.




Tämä viikko onkin lähtenyt hyvin käyntiin. Mies tuli maanantaina tänne, haettiin Pieksämäen asemalta ja samalla reissulla piipahdettiin Milon kummitädin luona ja vaihdettiin kuulumiset. Eilen taas näin yhtä lapsuusajan ystävää ja toivottavasti nähdään jatkossakin usein. Lisäksi mieheni halusi viedä minut eilen leffaan ja saatiin äiti katsomaan Miloa siksi aikaa. En edes muista, koska viimeeksi olisin käynyt elokuvissa taikka ylipäätänsä missään ilman Miloa. Katsottiin bodom, joka oli yllättävän hyvä suomalaiseksi kauhuleffaksi. Joissain kohdissa hieman överi ja jopa hassu, mutta täydellinen leffa pään nollaamiseen ja hyvä syy käpertyä miehen viereen pelottavissa kohdissa.

Loppuviikoksi suunnitelmissa olisi paljon ulkoilua, pöydän tuunausta, hyvää ruokaa ja ihan vain rentoutumista.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Kuvituksena toimii kirppislöydöt sekä tämän päivän kuvat kuopion kotieläinpihalta

8/23/2016

Milo 5kk



Milo 5kk...

-On maistellut bataattia, perunaa, porkkanaa, kurkkua ja hedelmäpuuroa...
-...Tällä hetkellä hedelmäpuuro on oikeastaan ainoa mitä mahdollisesti päätyy mahaan asti
-Kääntyy mahalta selälleen, pyörii napansa ympäri, peruuttaa, osaa nousta käsien varaan ja kääntyy jo selältä kyljelle
-Nukkuu edelleen hyvin vaihtelevasti. Päiväunet ovat onneksi parantuneet. Ja yöunille käydään jo klo 20-21 ja ensimmäisen unipätkän pituus on lähelle 6h
-Osaa nipistellä ja kovaa, etenkin öisin, jos äiti ei tajua herätä heti
-Rakastaa repiä hiuksia ja partoja. Lisäksi ihan kaikkea pitää raapia...ja maistaa
-Lelut on tylsiä ellei ne rapise tai kilise.
-Vaunuissa viihdytään yleensä hyvin ja siellä nukutaan parhaiten. Autokaan ei ole enään niin kamala paikka.
-Ei vierasta vieläkään ketään.
-On hyvin kiinnostunut koirista
-Löysi omat varpaat ja kohta ne menevät jos suuhun asti.
-Komentaa äitiä ja isiä murisemalla ja jos se ei toimi niin tulee itku.
-Öisin herättä korisemalla ja kuulostaa ihan kaunalta... oli hieman pelottavaa ensimmäisellä kerralla.

-Kehittyy aivan liian nopeaa ja on jo ihan iso poika! Mihin tää vauvavuosi oikein katoaa?

8/20/2016

Suussa sulava porkkanakakku

Toissapäivänä iski taas leivontainspiraatio, kun kaupassa oli tuorejuustot tarjouksessa. Pitkään olin jo suunnitellut, että kokeilisin tehdä porkkanakakkua. Aina se on kuitenkin jäänyt, koska olen jostain syystä kuvitellut että se olisi kovin vaikeaa. Loppujen lopuksi se oli yhtä helppoa kuin mokkapalojen teko ja ajattelin jakaa tämän helpon ohjeen jolla jokainen varmasti onnistuu. Meillä ainakin tämä kakku upposi kaikille ja sai kehuja

Einiin kaunis yksilö, onnistuin sähläämään ja rikkomaan kakkupohjan.

Pohja
4 porkkanaa
4 kananmunaa
3dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1,5tl kanelia
2tl ruokasoodaa
1,5tl vanilliinisokeria
1dl öljyä

Kuorrute
200g maustamatonta tuorejuustoa
4,5dl tomusokeria
1tl vanilliinisokeria
½ appelsiini

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi
2. Lisää raastettu porkkana sekaan
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne ja öljy huolellisesti sekottaen
4. Voitele vuoka huolellisesti. Paista 180 asteessa n.50min. Tarkista kypsyys tikulla.
5. Kumoa kakkupohja lautaselle
6. Raasta apppelsiinin kuori ja purista mehu valmiiksi
7. Sekoita tuorejuusto ja tomusokeri. Lisää appelsiinin kuori ja mehu huolellisesti sekottaen, pikkuhiljaa, ettei kuorrutteesta tule liian löysä
8. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja laita jääkaappiin reiluksi tunniksi

8/18/2016

Soseet



Milo täytti viime kuussa 4kk ja rupesimme miettimään, kuinka me teemme kiinteiden aloituksen suhteen. Tämä tuntuu olevan aihe, joka jakaa mielipiteet hyvinkin rajusti. Osa on sitä mieltä, että ne kiinteät tai ainakin edes vellit pitäisi aloittaa jo 3kk iässä, varsinkin, jos vauva on vähänkään huono nukkuja. Osa taas on sitä mieltä, että se on imetettävä täysin kuusi kuukautta, ennen kuin saa edes miettiä kiinteiden aloitusta ja silloinkin oikeaoppisesti sormiruokailulla, eikä millään muulla.

Lisäksi neuvolastakin tuli montaa erilaista ohjeistusta. Tampereella vihjailtiin jo 3kk neuvolassa kiinteiden aloituksesta, kun taas Kuopiossa neuvolalääkäri sanoi, että ihan oman fiiliksen mukaan, että ei siitä haittaa ole vaikka täysimettäisi koko 6kk. Päätin, että luotan siihen omaan tuntemukseen ja ollaankin aloitettu sitten sen mukaan.

Vellejä en ole halunnut antaa, enkä aiokaan antaa Milolle. En myöskään korvikkeita. Minulla maitoa riittää ja jos jostain syystä tulisi ongelmaa imetyksen kanssa, niin pakkasessa on vaikka kuinka paljon pumpattua maitoa. Lisäksi haluan imettää ainakin sinne vuoden ikään saakka ja en uskalla ottaa sitä riskiä, että korvikkeen tai vellin anto vaikuttaisi tämän onnistumiseen. Sormiruokailuahan ei suositella ennen kuin lapsi osaa istua kunnolla, joten tämä saa odottaa vielä hetken. Ensi kuussa saadaan tripp trappiin se kaariosa ja Milo pääsee istumaan kunnolla syöttötuoliin. Sitten aloitamme myös sormiruokailun.

Halusin kuitenkin päästä jo hieman tutustuttamaan Miloa uusiin makuihin ja ihan osin siitäkin syystä, että Milon isä pääsisi mukaan syöttöpuuhiin. Lisäksi pieni salainen toive olisi, että kun kiinteiden syöminen alkaisi hieman sujua niin maito maistuisi satunnaisesti tuttipullosta tai nokkamukista ja tämä mama saisi hieman omaa aikaa. Nyt oma aika on jäänyt melko vähiin, koska en uskalla lähteä oikein mihinkään tai jättää Miloa hoitoon muuta kuin pieneksi hetkeksi, koska tissi on tällä hetkellä ainut mikä kelpaa.

Tein siis pakkaseen soseita. Haluan tehdä soseet ja ruuat itse, koska silloin se on ainakin juuri sitä mitä pitää ja tiedän tasan tarkkaan, mitä Milo syö. Reissuihin varmaankin otetaan sitten aina valmiita soseita mukaan ihan vain helppouden takia. Pitää vaan perehtyä näihin tarkemmin vielä. Maistelu aloitettiin bataatilla, porkkanalla ja peruna-porkkanalla. Bataatti upposi oikein hyvin, porkkana jollain tapaa, kun taas peruna aiheutti vaan kamalaa kakomista ja yskimistä. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tarjonnut näitä kolmea ja Milo syö sen mitä syö, meillä ei väkisin syötetä ikinä. Nyt jääkaapissa odottaa parsakaali ja kukkakaali valmistusta, viikonloppuna ajattelin hakea päärynää ja luumua (kuivattuja vai tuoreita?) ja ensi viikolla Milo saa maistella puuroa.

Tuntuu, että mun vauva kasvaa ihan liian äkkiä, kohtahan se syö jo ihan itse!

8/06/2016

Heinäkuun kooste

Heinäkuu tuli, oli ja meni. Tää kesä on mennyt ihan jotenkin ohi ja havahduin vasta nyt, että oikeastaan kaikki suunnitelmat ovat jääneet toteuttamatta. Tosin tässä kesän aikana tuli niin monta muuttuja, että se on ihan ymmärrettävää. Eikä tämä silti tarkoita, että kesä olisi ollut huono. Se on vain ollut hieman erilainen ja hyvin kiireinen.

Ja eikä se vielä ole ohi, toivotaan, että kesä jatkuisi vielä pitkälle syksyyn! Mutta alla pieni kooste heinäkuusta. Suurin osa kuvista puhelimessa on Milon eri ilmeitä mutta löytyi sieltä onneksi jotain muutakin.


1. Muutto uuteen kotiin, uuteen kaupunkiin. Toivottavasti ei muuttokärpänen pure hetkeen!
2. Milo on ollut monessa mukana mm.toko ja hakutreeneissä
3. Milo meni pariksi tunniksi hoitoon, niin päästiin viettämään parisuhde aikaa piknikille. Romanttisesti pizzaa ja donitseja.
4. Koirat ovat olleet helteiden takia aivan loppu.


5. Ollaan käyty paljon kirppareilla
6. Alennusmyynneistä tuli tehtyä ihania löytöjä Milolle.
7. Lenkkeilyä ja lisää lenkkeilya
8. Ollaan päästy pari kertaa rannalle ja Milo oli aivan innoissaan kun sai kastaa varpaita veteen.


9. Kuun viimeisenä päivänä tein soseita pakkaseen ja Milo sai maistaa bataattia.
10. Ja mitäs muuta kuin pokemonjahtia! Ja kyllä kelpaa kun pokestoppeja on tälläisissa maisemissa.

8/03/2016

Kirppislöydöt

Vauvan hankintoihin saa kulumaan rahaa paljon tai todella paljon. Välillä kuulee ihan hullujakin summia, mitä ihmiset käyttävät vauvatarvikkeisiin. Eikä siinä mitään, on niitä huonompiakin tapoja kuluttaa rahaa ja kyllä sitä itsekkin rahaa saa upotettua minimieheen. Kuitenkin itsellä on rajallinen budjetti, etenkin nyt, kun olen äitiyslomalla. Onneksi kuitenkin Milon isäkin osallistuu Milon hankintoihin. En kuitenkaan halunnut tuhlata holtittomasti ja oikeastaan kaikki tarvittava löyty tori.fin kautta, kirppiksiltä tai saatiin tutuilta. Kaikki mitä ollaan ostettu on ollut siistiä ja suurin osa melkein täysin uudenveroisia, eihän esimerkiksi aivan pienet vaatteet ehdi kulua siinä ajassa mitä niitä ehtii pitää. Näin olemme varmasti säästäneet satoja euroja ja silti Milolta löytyy kaikkea mahdollista ja vähän liikaakin.. vaatekaappi pursuaa yli äyräiden.

Kirppisinto on kuitenkin kasvanut kokoajan ja sieltä tulee nykyään ostettua melkein kaikki vaatteet myös itsellenikin. Sieltä löytyy persoonallisia ja edullisia, mutta kuitenkin siistejä ja hyviä vaatteita. Nyt vielä Milollekkin löytyy. Tuo poika nimittäin kasvaa aivan järjetöntä vauhtia ja vaatekaapin sisältöä joutuu uusimaan kokoajan. Mutta ärsyttävästi mitä isompiin kokoihin mennään, sen kuluneempia vaatteet ovat. Ja onhan se selvää, isommat koot mahtuu pidempään ja vauvat lähtevät liikkeelle. Tästä läheltä löytyy kaksi todella hyvää kirpparia: pikkukirppu ja kirpparilla. Pikkukirppu on täysin lastenvaatekirppis. Löytyy vaunuista vaatteisiin ja lainattaviin liinoihin. Kaikki vaatteet oikeastaan ovat uudenveroisia, mutta se "valitettavasti" näkyy monesti hinnoissa ja välillä tuntuu, että tavallisesta kaupasta saisit jo halvemmalla. Kirparilla on taas ihan peruskirppis, mutta kun jaksaa kaivaa ja etsiä niin tekee todella hyviä löytöjä.

Tälläiset tarttuivat viime kerralla mukaan. Haalari löytyi kirpparilla kirppikseltä (reima lassie) 18e, aivan todella siisti ja täysin ehjä, ei kulumaa missään. Muut vaatteet löytyi pikkukirpulta yhteensä 9e. Todella tyytyväinen olen näihin, syksyn vk-haalaria onkin etsitty ja vihdoin löytyi täydellisen värinen ja oikeassa koossa. Melkein jo luovutin ja ostin uutena. Onneksi kuitenkin jaksoin etsiä.




Lisäksi Milo sai tädiltään tuliaisia Kiinasta, Aivan ihana asu, koosta ei mitään tietoa, koska kiinankieli ei oikein itseltäni taivu. Vielä vähän väljä, mutta syksyksi varmasti sopiva.


Seuraavaksi etsinnässä olisi kengät syksyn hiekkalaatikkoleikkeihin ja vaunuihin toppapussi, mutta veikkaan että nämä ostan suoraan uutena, Kenkiä en jotenkin osaa ostaa käytettyinä, en oikein itsekkään edes tiedä miksi.

8/02/2016

Milo 4kk

Milo täytti 4kk 23.7. Aika menee aivan liian nopeasti!

4kk neuvolaan päästiin 27.7. Tällä kertaa ei onneksi tullut rokotuksia, vaan niiden tilalla olikin sitten lääkärin tarkastus. Emme päässeet vielä näkemään uutta neuvolantätiämme vaan meidät otti vastaan kesälomasijainen. Alkuun tehtiin tuttuun tapaan mittaukset ja punnitukset. Hyvin oli tullut taas painoa ja pituutta. Paino on aiemmin noussut aina reilulla kilolla, nyt "vain" reilu 600g, mutta lääkäri kuittasi sen vain 4kk hulinoilla ja on kuulemma täysin normaalia, että painokäyrä vähän notkahtaa tässä vaiheessa.

Suluissa on syntymämitat. 
Paino 7570g (3610g)
Pituus 65,1cm (52cm)
Pipo 43,5cm (35,5cm)

Vaatteissa menee koot 68 ja 74.

Lääkärin mukaan kaikki oli juuri niinkuin pitääkin ja kehuja tuli täysimetyksestä. Ensimmäistä kertaa neuvolassa oli joku joka kannatti pitkää täysimetystä, jonka jälkeen pitkä osittaisimetys. Perhepeti on toimiva ja minun ei tarvitse miettiä Milon yöheräilyjä, jos koen itse jaksavani. Lisäksi sanoi, että on aivan minun oma valintani, koska aloitamme kiinteiden maistelun. Toivottavasti meillä on tämä sama lääkäri jatkossakin ja että terveydenhoitaja olisi myös samalla linjalla. Kaikean kaikkiaan jäi tältä käynniltä erittäin hyvä fiilis.



Neuvolan lisäksi tämän kuukauden aikana:

-Milo on oppinut kiljumaan, pärisyttämään ja kääntymään vatsalta selälleen
-Jaksaa kannatella itseään käsivarsien varassa
-Nukku edelleen melkoisen katkonaisesti ja rytmi vielä kadoksissa
-On ruennut taas viihtymään vaunuissa, nukkuu jopa 3h päikkäreitä
-On alkanut kiinnostumaan koirista
-Osaa pyöriä ympyrää mahallaan
-Rakastaa repiä minu hiuksoa ja isin partaa
-Innostuu joka päivä jostain uudesta asiasta mikä saa aikaan riemunaurua
-Tykkää jutella todella paljon
-Suuttuu jossei saa kaikkea huomiota itselleen
-Ei vierasta vaan innostuu vieraista ihmisistä
-Ensimmäisen heräämisen jälkeen ei suostu nukkumaan kuin tissi suussa

Kaiken kaikkiaan neljäs kuukausi oli kehityksen kannalta todella vauhdikas ja joka päivä tulee uusia juttuja. Olen ruennut kirjoittamaan niitä muistikirjaan ylös, jotei ne kerkeisi aina unohtua.

7/15/2016

Kuluneen kuukauden kuulumisia

Takana on nyt hurjan kiireiset ja vauhdikkaat viikot. Tuntuu, että näihin viikkoihin on mahtunut enemmän aktiviteettejä, kuin mitä moneen kuukauteen. Suurin syy kiireelle on ollut meidän muutto. Viikossa pakkasimme koko vanhan asunnon ja muuttokuorma lähti viikkoa ennen meitä uutta kotia kohti. Viikko me sinniteltiin melkein ilman huonekaluja. Milolle jätettiin matkasänky ja me nukuimmekin sitten 70cm patjalla. Patja ratkaisu oli loppujen lopuksi hieman huono idea, koska loppujen lopuksi minä nukuin siinä Milon kanssa ja mies nukkui tyynynsä kanssa kovalla lattialla.

Kuun vaihteessa ajelin Milon kanssa Kuopioon, matkalla poimimme kaverini kyytiin, joka tuli auttamaan minua asunnon kuntoon laitossa. Uuteen kotiin saapuminen oli melko jännittävä hetki, koska en ollut päässyt katsomaan asuntoa etukäteen. Onneksi sain yllättyä positiivisesti. Asunto on tilava, siinä on hyvin suunniteltu pohjaratkaisu, valoisat ja korkeat huoneet, uudennäköinen keittiö ja mikä parasta, oma aidattu piha. Pihan kanssa on tosin vielä hommaa edessa, on se sen verran rehevöityneen näköinen ja kukkapenkit on vallannut, jokin horsman näköinen kasvi.

Viikonloppu meni kotia laittaessa ja sainkin kaikki valmiiksi. Iso kiitos siitä kuuluu kaverilleni, serkulleni ja siskolleni, jotka auttoivat laatikoiden purkamisessa, huonekalujen kokoamisessa sekä viihdyttivät minimiestä. Milo onkin nauttinut aivan hirveästi siitä huomion määrästä mitä on saanut. Tässä lähellä asuu sopivasti niin mummoa, tätiä ja muita sukulaisia, jotka rakastavat vauvoja.

Mies tuli seuraavaksi viikoksi tänne katsomaan millainen asunto on missä majailen Milon kanssa. Viikko vierähti aivan liian äkkiä ja tuntuu ettemme kerenneet oikein mitään siinä ajassa tekemään, vaikka oltiin meno päällä aamusta iltaan. Alkuviikko meni vielä täysin asioita hoitaessa, mutta loppuviikosta pääsimme kiertelemään kaupunkia ja käymään syömässä ihan kahdestaan. Ruokapaikaksi valikoitui niinkin romanttinen paikka kuin Rax, mutta pienen vauvan vanhempina osaa nauttia kaikista rauhallisista hetkistä ja kyllä vain se pitsa hyvältä maistui.

Nyt ollaankin sitten oltu Milon kanssa kaksin viikko ja tänään on ensimmäinen päivä, mikä ollaan vietetty kahdestaan kotona. Milokin on nyt nukkunut kohta 3,5h päikkärit, eikä vieläkään näytä heräämisen merkkejä. Suunnittelin koko viikolle paljon ohjelmaa, etten vain pääsisi jämähtämään vauvan kanssa kotiin. Ollaan kyläilty paljon, nähty vanhoja lapsuuden kavereitani, grillattu, kierrelty kirppareilla, käyty koiratreeneissä ja minä olen syönyt litrakaupalla jäätelöä. Kaiken tämän härdellin jälkeen tekee siis ihan hyvää vain olla kotona, käydä koirien kanssa kävelyllä ja hengailla vaan Milon kanssa kaksin.

Huomiselle on suunnitelmissa siivousta, pyykkäämistä, pitkä lenkki ja sunnuntaina mennäänkin sitten nuorimman koiran kanssa hakutreeneihin siilinjärven suuntaan. Milokin pääsee jo pienestä pitäen koiraharrastusten pariin!

Mutta nyt kutsuu pino vauvalehtia ja pehmeä sohvannurkka, kun Milokin vielä nukkuu tyytyväisenä.



7/07/2016

Raikas minttusuklaa-mariannetorttu

Tein pitkästä aikaa kääretorttua. Itse en tykkää juuri ollenkaan perinteisestä tortusta, joten tein unelmatorttu pohjalla. Täytteeksi tuli valion uutta minttusuklaarahkaa ja mariannerouhetta. Tämä yhdistelmä oli ihanan raikas eikä lainkaan liian makea.

Pohja:




4 munaa
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria
n.1dl vehnäjauhoja
1/2dl kaakajauhoa
1tl leivinjauhetta


Täyte:



2prk minttusuklaarahkaa
1/2 pss mariannerouhetta




Tämä oli todella helppo ja nopea ohje. Ja koko torttu meni hetkessä kahvin kanssa, kun vieraita tuli formuloita meille katsomaan.