11/28/2016

8kk neuvola





Paino 8340g (7980g)
Pituus 70,1cm (67,5cm)
Pipo 46,8cm (44,8cm)

Tänään oli Milon 8kk neuvola. Tällä kertaa olikin taas lääkärineuvola. Alkuun otettiin tuttuun tapaan mitat, joissa ei mitään erikoista. Milo kasvaa tasaisesti -1 käyrällä ja juuri sopivan kokoinen ikäisekseen. Lääkärin tarkastuksessakin kaikki oli hyvin, korvia ei vielä tarkistettu tulehduksen jäljiltä, koska kuuri loppui vasta muutama päivä sitten. Meitä oli itseämme hieman mietityttänyt Milon alaselässä oleva jälki. Siinä on ollut sellainen punertava "hankauma" syntymästä lähtien, mutta nyt viime ripulin aikana siihen tuli kamala vesikello ja nyt siinä on iso rupi. Lääkäri sanoi, ettei nyt pysty siitä muuta sanomaan kuin, että tulehtunut se ei ainakaan ole. Hän epäili, että se saattaisi olla mansikkaluomi. Koskaan aikaisemmin en ollut edes kuullut sellaisesta. Onneksi jokatapauksessa vaarattomasta asiasta on kyse. Se tarkistetaan kuitenkin seuraavalla kerralla kaiken varalta, niin saa tämä äiti taas mielenrauhaa.

Lisäksi otimme puheeksi Milon levottomat yöt. Keskustelimme vaihtoehdoista ja terveydenhoitaja ja lääkärikin olivat sitä mieltä, että hyvin voisimme aloittaa lempeän unikoulun. Pikkuhiljaa alkaa oma jaksaminen päivisin olla vähissä, kun koko yö menee imettäessä ja edestakaisin rampatessa. Milo nukkuu tällä hetkellä 1-1,5h pätkiä. Tämäkään ei niin haittaisi, jos onnistuisi nukkua perhepedissä. Tämä ei kuitenkaan onnistu, koska maito ei kelpaa muuta kuin sylissä ja jos Milo nukkuu vieressä niin hän herää joka kerta, kun toinen meistä kääntää edes kylkeä. Ja tämän lisäksi 120cm sänky ei ole kovin ihanteellisen kokoinen kolmelle hengelle. Kokeilimme myös nyt, että Milo nukkuisi omassa huoneessa, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta öihin. Ainoastaan, joudun kävelemään öisin enemmän edestakaisin ja Milon huoneessa ei ole muuta paikkaa imettää kuin jumppapallon päällä. Pysymme kuitenkin tässä järjestyksessä, koska se helpottaa unikoulun pitämistä. Näillä näkymin aloitamme sen reilu viikon päästä, kun mies palaa reissusta ja on saanut levättyä kunnolla. Koska hän on se joka sen joutuu pitämään. Kirjoittelen unikoulusta, sen pitämisestä ja onnistumisesta jossain vaiheessa tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan kaikki on tosi hyvin ja meillä on neuvolakortinkin mukaan rauhallinen ja suloinen poika. Seuraava neuvola on sitten poikkeuksellisesti jo 10 kuukauden iässä. Sillon pidetään pieni "palaveri" unikoulun onnistumisesta ja tarvittaessa mietitään muita vaihtoehtoja.

11/27/2016

Takaisin blogin pariin

Pitkään aikaan en ole tänne jaksanut kirjoitella, syynä on siihen on ajanpuute. Päätin sitten suosiolla sulkea blogin siksi aikaa, kun ei ole aikaa. Ikävä kirjoittamisen pariin oli kuitenkin kova ja tämä on minun harvoja omia juttuja tässä vauva-arjen keskellä. Milo on edelleen melkoinen tissikirppu ja nyt kahdeksan kuukauden iässä on alkanut kamala eroahdistus. Kokoajan pitäisi olla sylissä tai vähintäänkin äidin tai isin vieressä viihdyttämässä. Onneksi mies kelpaa minun lisäkseni, koska muuten minulla ei olisi mahdollisuutta päästä yksin edes vessaan.

Milo on tässä kirjoitustauon aikana kehittynyt ihan hirvittävän paljon. Isoimpana juttuna on ryömiminen ja Milo kiitääkin kauheaa vauhtia ympäri kämppää. Meillä onkin kotona nyt melkoiset viritelmät, ettei Milo pääsisi vaarallisiin paikkoihin mm. johtoihin. Tämähän sitten ärsyttääkin pientä miestä ja heti kun menee hermot, niin ryömitään minun tai isin puntteja kiskomaan ja huomiota hakemaan. Tämän lisäksi Milo yrittää kovasti nousta tukea vasten polvilleen/seisomaan, ymmärtää sanoja kuten; Milo, äiti, isi, syliin ja heihei. Milo vilkuttaa myös heti takaisin kun sille vilkutellaan.

Nukkuminen meillä edelleen on melkoista taistelua. Heräilyä on edelleen se 3-30 kertaa yössä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut hyväksyä sen, että tämä mamma ei nuku ennen kuin imetys loppuu. Suunnitelmissahan minulla on imettää Miloa vuoden ikään asti ja eihän siihen ole kuin neljä kuukautta aikaa. Eihän se suoraan sitä kerro, että yöt paranisivat, mutta toiveet on korkealla. Nyt yöt ovat muutenkin olleet tavallista pahempia, sillä kahden kuukauden aikana Milolla on ollut kaksi pahaa korvatulehdusta, jotka eivät ole parantuneet ilman antibioottikuuria. Lisäksi meillä on nyt takana reilu kahden viikon sairaskierre koko perheellä. Ensin Milo sai flunssan, josta seurasi korvatulehdus. Tämän aikana koko perhe sai nuhakuumeen. Jos tämä ei vielä riittänyt, niin Milo sai antibiootista kovan ripulin, johon ei edes precosa tuntunut tehoavan. Ja kaiken kruunasi mahatauti, jonka sain ties mistä ja mieshän sai tämän sitten minulta. Nyt aletaan olla onneksi taas terveitä koko poppoo ja päästy taas normaaliin rytmiin. Vielä Milolla on syöminen vähän tahmeaa ja yöllä heräilee vähintään tunnin välein ja minulla maidon heruminen tuntuu olevan melko tiukassa.

Tämän kaiken lisäksi ollaan reissailtu Tampereella ja muuten vietetty kotona ihan tavallista arkea. Ensi viikolla me ollaankin taas sitten näillä näkymin Milon kanssa ainakin muutama päivä kaksin. Sunnitelmissa on nähdä kavereita, käydä ostamassa Milolle pulkka, minun sisko/Milon kummitäti tulee tänne katsomaan meidän kanssa gilmore maratonia ja katsotaan mitä muuta me kaksin pikkumiehen kanssa keksitäänkään :)