7/31/2017

Viimeisiä viedään

Heinäkuun viimeinen päivä, sekä viimeinen viikko, kun muksu saa olla ihan vaan kotona. Ensi viikolla alkaakin sitten päiväkotiin tutustuminen ja siitä seuraavalla viikolla minulla alkaa koulu ja poikakin joutuu sitten aloittamaan kunnolla päiväkodin.

Keväällä, kun sain tiedon koulupaikasta, olin aivan innoissani ja melkeimpä en malttanut odottaa syksyä. Mutta nyt kun koulu on alkamassa niin innostuksen rinnalle on ruennut tulemaan haikea olo ja pieni suru siitä, että lapsi joutuu jo 1,5 vuotiaana päiväkotiin. Olisin ollut vielä vuoden kotona, mutta kun sain tietää pääseväni haluamaani kouluun, tuli suunitelmiin muutos. Olisi silkkaa typeryyttä ottaa riski, että ensi vuonna en pääsisikään enään sinne. Pääsen kuitenkin opiskelemaan alaa, jolla on varma työllistyminen ja sitä kautta pystyn takaamaan meille paremman tulevaisuuden ja olen taas askelen lähempänä unelmiani.

Eniten päiväkodin aloituksessa minua pelottaa, että kuinka poika siihen reagoi. Nyt on saanut olla kotona ja ollaan eletty melko lapsentahtisesti ja muksu ei ole ollut muuten ollenkaan hoidossa kuin muutaman kerran mummojen luona. Ja silloinkin on ollut kyse maksimissaan kolmesta tunnista. Onneksi päiväkodissa ei ainakaan alkuun tarvitse olla kokonaisia viikkoja taikka täysiä päiviä. Tulee edes hieman kevyempi aloitus. Mutta on se silti iso muutos, perheen ainoa lapsi menee isoon päiväkotiin. Sinne muiden lasten keskelle jonon jatkoksi, taistelemaan huomiosta ja leluista. Toivon, että tämä mielikuva päiväkodista osoittautuu vääräksi ja siellä on oikeasti resurssit tarjota lapsille laadukasta varhaiskasvatusta. Hyvää olen kuitenkin kuullut kyseisestä päiväkodista ja heidän toimintaperiaatteet kuulostivat hyvältä, joten toivotaan parasta. Uskon, että henkilökunta tekee kyllä parhaansa, mutta eihän se heidän vikansa ole jos ei ole tarpeeksi resursseja käytettävissä.

Mutta nyt nautitaan viimeisistä lomaviikoista ja tehdään kaikkea hauskaa ja samalla hoidan kilometrin mittaista tehtävälistaa. Ja huomenna olisi tiedossa vähän omaa aikaa minullekkin. Eli kiirettä piisaa ja arki tulee muuttumaan todella paljon, toivottavasti uusi arki tulee olemaan yhtä ihanaa aikaa kuin tämäkin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti